Kevättä

Kevättä

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Hapatusopissa


Sunnuntaipäivä opiskeltiin hapatusta Lohjan Marttalassa. Lähiruokayhdistys järjesti päivän. Kasvisruokaosaaja Ritva Haapanen opasti meitä kädestä pitäen hapattamisen saloihin.
Hapattaminen on todella vanha ruoansäilöntämenetelmä. Itäisessä naapurimaassa on hapankaalia syöty varmaan joka taloudessa. Itsekin pidän siitä. C-vitamiini säilyy hyvin kasviksissa ja hapatetut vihannekset ovat ystävällisiä vatsalle.
Noviisille suositellaan aloittamaan kaalista. Pilkoin, hakkasin  ja survoin kaalia ämpärillisen. Tarjoilisin sitä puuhaa myös miehille. On voimia vaativa laji. Onnellisena nyt voin odottaa muutaman viikon se tekeytymistä.
Nämä vähän osaavammat siskot, kuten kuvassa Anne Uotila ja Riitta Kapanen, hapattivat muita vihanneksia: porkkanoita, kukkakaalia, parsakaalia, paprikaa, ruusukaalia, sipulia, valkosipulia jne. Tosin se näytti helpommalta, kun ei tarvinnut survoa. Vihannesten päälle vaan kaadettiin suolavettä ja molkosania.
Ritva kertoi, että sieniäkin voidaan hapattaa vihannesten kanssa. Taidankin käydä poimimassa rouskut talteen. Nyt uskallan yksin omassa keittiössäkin ryhtyä noihin puuhiin.

perjantai 27. syyskuuta 2013

Vironperän kakku


Olihan se taas leivottava, Vironperän kakku.
Kuulin, että eduskunnassa oli tarjolla Vironperän kakkua syyskuun kuudentenatoista päivänä, kun siellä vietettiin avointen ovien päivää.
Kyllikki leipoi sitä usein. Se on mausteinen kuiva kakku, joka säilyy hyvin kosteana, koska siinä on omenasosetta. Lisäksi se on nopea valmistaa, koska se ei sisällä vatkattavia munia. Kaikki aineet vaan sekoitetaan keskenään ja sitten uuniin. Reseptin ovat kehitelleet Virkkalan martat Lohjalla.
Nyt omena-aikaan sitä kannattaa kokeilla. Ja kylmempiin ilmoihin siirryttäessä tekee mieli taas makeaa.

Seuraavat aineet sekoitetaan keskenään kulhossa:
4,5 dl vehnäjauhoa
2 tl soodaa
2 tl kanelia,
1 tl nelikkaa ja inkivääriä
3 dl sokeria
1 dl omenasosetta
3 dl maitoa
1,4 dl voisulaa
Taikina kaadetaan korppujauhotettuun vuokaan ja paistetaan 175 asteisessa uunissa runsaan tunnin ajan
.



keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Keltainen kissanminttu, nepeta govaniana


Keltaisen kissanmintun pitkät ja hennot varret tanssivat tuulessa. Syystöiden lomassa ne saavat minut valtoihinsa. Pidän taukoa ja uppoudun niiden viehättäviin liikkeisiin. Voi, miten ne ovatkin kasvaneet jo pitkiksi. Varmaan lähentelevät jo metriä. Niiden siniset serkut ovat paljon lyhyempiä. Siniset viihtyvät lämmössä. Keltaiset pitävät viileämmistä ja kosteammista olosuhteista. Minulla noita kasvaa parissakin paikassa puolivarjossa. Muutama vuosi sitten kylvin niitä siemenistä ja joka vuosi ne ovat pituutta kasvaneet. Huulikukkaisiin kuuluvat ja sen kyllä huomaa kukkien muodosta. Kukat ovat kalpean keltaisia ja ne eivät jää vaille huomiota. Tähän aikaan on niin vähän perennoja kukassa. Samassa kukkapenkissä nuo kujeilevat syysvuokkojen kanssa.


Tänään olen ollut lapiohommissa. Perennoja olen siirtänyt kukkaruukuista maahan ja kukkapenkeistä toisiin.


Tässä syysleimut saavat kyytiä punalatvojen viereen lammen rantaan. Eivät mahtuneet kukkapenkkiin enää, kun omenapuun oksat osuivat niihin. No, näitä lapiotöitä kyllä riittää kun kelit vaan pysyisivät suosiollisina.


torstai 19. syyskuuta 2013

Syysasetelmia


Ulkona alkaa olla ihan oikeita syyskelejä -  sataa ja tuulee. Haluan vuorata kotini vielä kesäkukilla ja koristella ulkotiloja kauniilla asetelmilla.Tämä on suojan rakentamista kylmille ja kosteille olosuhteille. Ja se on varmasti terveempää kuin kasvattaa suojaa oman kehon ympärille. Vielä saa kauniin kukkakimpun kerättyä puutarhasta. Syysvuokkoja, jättiverbenaa, myskimalvaa ja dahliaa.
Tämä kimppu pääsee Rodina Mat -patsaan viereen. Kyseessä on Äiti Isänmaa- patsaan replika. Alkuperäinen patsas sijaitsee Kiovassa ja on yli 100 metriä korkea.


Haluan koristella myös ulkotiloja syysasuun.


Keltainen on kiva syysväri. Keltaisia begonioita minulla onkin tänä vuonna piha täynnä. Tämän ruukun sijoitin hopeavillakkojen viereen.


Kuistin aamiaispöydälle pääsi Plantagenista hankkimani violetit kanervat. Valitettavasti kuva ei tee tuolle hurmaavalle värille oikeutta.


Kuistin vanhalle tiskipöydälle keräsin syyskukkia. Siellä roikkuu jäkälöityneistä lehtikuusen oksista tuikku ja tukaanituulikello.



Marjakanerva ja syklaami ovat verrattomia syksyn kaunistajia.


Suuria vihreitä lehtiä löytyy vielä hyvin kerättäväksi, koska yöpakkasia ei ole vielä meilläpäin esiintynyt.


Tammi heittää oksia ja terhoja ympäri pihaa. Niissä on niin ihanan lämpimät värit.


maanantai 16. syyskuuta 2013

Pitäisikö syyskimikki jättää luokalleen


Siirrytään syvemmälle syksyyn. Pihaa alkaa värittää enenevässä määrin lämpimät punakeltaiset sävyt.



Kirsikat, vaahterat ja monet muut ovat hehkunsa antaneet ja valmistautuvat vetämään energiat sisäänsä.


Omput ja kastanjat  valmistautuvat lahjoittamaan siemenensä maailmalle.


Suurin osa perennoista varmistaa nyt jatkuvuuttaan ja kylvää siemenensä tuuleen. Nyt on siis hyvä aika kerätä siemensatoa.


Kaikki eivät kuitenkaan ole samassa rytmissä. Karvakonnanlilja avaa vasta ensimmäistä nuppuaan.


Kurtturuusussa on yhtä aikaa nuppuja, kukkia ja siemenkotia.



Tummatulikukka kukki jo kesällä, mutta innnostui kukkimaan taas uudelleen.


Tähkäkimikki kukki jo heinäkuussa, mutta tummalehtisen serkkunsa syyskimikin nuput ovat vielä tiukasti kiinni. Onko se selvinnyt kunnialla tästä vuodesta vai pitäiskö se jättää luokalleen? Pitäisikö tummatulikukalle jakaa stipendi, kun se on ahkeroinut niin paljon vaiko kurtturuusulle, koska se on niin monitaitoinen?

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Syyskesä


Puutarhan värit ovat muutoksessa. Kesän värien rinnalle kylmät yöt tuovat jo alkavaa ruskaa.


Olen aivan hullaantunut pihlaja-angervoihin juuri nyt. Ne hehkuvat kauniin punaisina. Kerään niitä maljakkoon yhdessä auringonkukkien kanssa.


Pihlaja-angervon ruskettuneet kukinnot vivahtavat vaaleanpunaiseen. Pidän tuosta sävystä.


En suostu kutsumaan tätä aikaa vielä syksyksi. Vuodenaikoja
on liian vähän. Marraskuussakin on vielä syksy. Nyt ei todellakaan ole vielä syksy.
On syyskesä. Kukkapenkeissä kesä jatkuu.


 Aspirin rose kukkii aivan täysillä ja lykkää lisää uusia nuppuja.


Dahliat ja jättiverbenat hehkuvat.


Pörriäiset ovat vielä puuhissaan ja valkeassa maitohorsmassa on joku kukkakin jäljellä.


Ruusupenkin kätkössä avautuu lähes päivittäin uusia liljoja.


Mongolian vaahteran siementen lenninsiivet ovat värjäytyneet vaaleanpunaisiksi.


Saniaiset ruskettuvat.


Sinipiikkiputket kukkivat ja alkavat valmistaa siemeniä.


Puutarhasta voi kerätä mukavaa askartelumateriaalia.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Kukkia astioissa


Padan alkukesän orvokit on jo kuukausi sitten korvattu loppukesän kasveilla. Erilaisten astereiden keskelle istutin keveätä poutapilveä. Se on jokin tyräkkikasvi ja valaisee tummia kasveja. Tuohon sivulle istutin pari vaaleanpunaista konnanyrttiä. Ne voi siirtää sitten syksymmällä kukkapenkkiin.


Pelastin konnanyrtit jostakin alelaarista. Eivät edes silloin vielä kukkineet, mutta olin hyvilläni kohtaamisestamme.


Portailla on ruukkuja. Alemmassa kasvaa kuunliljaa. Se on viihtynyt siinä kesät talvet jo vuosia. Ylemmässä lobeliat väistyvät begonian kukinnan myötä. Hankin keväällä isomman määrän begonian sipuleitä. Niitä on nyt levitetty kukkaruukkuihin ympäri tonttia.
Alemmassa kuvassa kukkii punainen begonia. Ruukkuun on myös juurtunut villiviiniä.


Tässä on kokoelma kaikenlaista, mikä miellyttää silmääni ja sydäntäni. Pikkuruukuissa on muratteja ja muita pikkuruukkukasveja.


Syysistutuksiakin on muutama ruukullinen. Tässä komeamaksaruohoa, joka pääsee myöhemmin multiin. Punaiset syklaamit eivät varmasti seuraavaa kevättä näe, mutta ihaillaan niitä sitäkin enemmän nyt syksyllä.


Navetasta löytyneisiin vanhoihin heinäkärryihin istutin tänä vuonna pari kannaa keskelle ja ympärille tummalehtisiä dahlioita, mustia enkeleitä.