Kevättä

Kevättä

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


perjantai 28. kesäkuuta 2013

Suloiset ranskalaiset


Suuret diivat antavat odottaa itseään. Ranskanruusu Anais Segaler on nyt kahden vuoden jälkeen aivan täynnä nuppuja ja kukkia. Täytyy myöntää, että kannatti odottaa.
Ranskanruusu Charles de Mills on hieman maltillisempi, mutta ei yhtään häviä näyttävyydessään maanmiehelleen.


Samaisessa penkissä kukinnan aloitti jo aiemmin viikolla ihastuttavan värinen kartanoruusu Tour de Malakot. Yhden ruusun maltoin jo saksia maljakkoon.  Muutama ruusu odottelee vielä avautumistaan. Perustin uuden ruusupenkin pari vuotta sitten. Viime vuoden kukintaa hieman häiritsi perheen miesten puunkaato. Yksi puu nimittäin rojahti vahingossa pitkin pituuttaan näiden ulkomaan ihanuuksien päälle.


Ovenpielusorvokeille oli jo sanottava hyvästit. Ne luovuttivat paikkansa suomalaiselle kaunottarelle, karjalanneidolle. Se toivottaa huomisetkin vieraat tervetulleeksi.


torstai 27. kesäkuuta 2013

Paarmasyöttinä pellolla


Pari vuorokautta on elohopea näyttänyt mittarissa kolmeakymmentä astetta. Sattuipas hauskasti, että tilaamamme tammentaimet saapuivat istutettaviksi kesän makeimpaan helteeseen. Pari päivää olen kykkinyt pellolla ja maassa on jo kahdeksankymmentä viisi tainta. Enää pitäisi täyttää viisitoista miehen kaivamaa kuoppaa. Saa nähdä, olenko huomisenkin paarmojen syöttinä vai ihastuttavassa kesäsateessa.


Pitkissä housuissa on istutushommat tehtävä ja pää on suojattava auringolta. Kas kummaa, puutarhurilla näyttää olevan eripariset puutarhahanskat käsissä. Ei nyt sattuneet ihan ykkösvetimet näihin askareisiin.


Kun tämän viikon jaksan painaa, niin ensi viikoksi pääsen lomalle Pohjanmaan mökille äidin kanssa. Ehkä aurinkoakin voi ottaa hetkittäin vaaka-asennossa.


Puutarha on nyt kyllä ihan kauneimmillaan. Tuntuu siltä, että kaikki kukkivat nyt samaan aikaan. Pihassa leijuu ihastuttavat tuoksut.



Pionit kukkivat suloisesti ja pienen pieni uusi tuttavani Bletilla Striata hyasinthina avautui.



tiistai 18. kesäkuuta 2013

Suuri kitkentäpäivä


Luin Sarin puutarhablogista, että tänään on suuri kitkentäpäivä. Kuun asento on sellainen, että juuri tänään 18.6. rikkaruohot irtoavat tosi helposti. Olenkin kitkenyt muutaman kottikärryllisen rikkaruohoja kukkapenkeistä. Täytyy myöntää, että aika helposti lähtivät. Lieneekö jotakin osaa asiaan myös muutamalla kunnon sadepäivällä.
Meillä kitkettiin sopivasti myös ylälampi. Sinne on ilmaantunut vahva uistinvitakanta ja vitaan on kiinnittynyt myös jokin kelluva kasvirihmasto. Tänään ei ollutkaan lammessa soutuveneellä talon emäntä viikatteineen vaan hommaan kutsuttiin ihan oikea ammattilainen. Luin paikallislehdestä, että paikkakunnallamme Lohjan Virkkalassa on Tom Heimberg hankkinut kaislan leikkausapparaatin Hollannista ja tarjoaa rannan puhdistuspalveluja. Tuota oli nyt kokeiltava ja puolessa päivässä koko lampi tuli puhtaaksi. Miehelle ja minulle on riittänyt koko kesäksi tuota puuhaa ja puhdasta ei ole tullut vielä yhtenäkään kesänä. Tuntuupas nyt kevyeltä!


Kitkennän lomassa tein havaintoja kukkapenkkieni asukkaista. Hajulaukat olivat karistaneet hiipat päältään ja levittivät kaikki kukkansa esille.


Ensimmäiset keltapäivänliljat olivat avautuneet ja erittivät viehkeää tuoksuaan.
Keveä valkoinen perhoangervo liikkui hiljaa tuulessa.


Puutarhan kuningattarien esiinmarssi alkaa..... siis pionit esittelevät sulojaan.


Joidenkin orvokkien kukinta alkaa jo hiipumaan. Leikkasin parin ruukun orvokit ihan lyhyiksi, kastelin hyvin ja siirsin ruukut sivummalle odottelemaan toista tulemista. Muutama orvokki pääsi terassin hyllyn pikkumaljakkoon.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Alitalon omena- ja viinitilalla


Lohjansaaressa sijaitsee satoja vuosia vanha Alitalon tila. Alitalo seisoi Ylitalon kupeessa. Jostakin tuli riitaa ja alitalolaiset ottivat hirret mukaansa ja siirsivät talonsa hieman etäämmälle. Nykyinen omistajasuku asettui tilalle 1970-luvulla. Perhe sai elantonsa omenanviljelystä. Uudet säädökset 90-luvulla eivät enää mahdollistaneet toimeentuloa pelkästään omenan myynnillä. Isä-Cederberg lähti viinikursseille ja päätti opetella ciderin teon.


Ciderin valmistus laajeni pikkuhiljaa viineihin ja kuohuviineihin. Omenan lisäksi raaka-aineena käytetään myös kotimaisia marjoja ja raparperia.


Tilalla vierailee matkailijaryhmiä ja emännät valmistavat aterioita, keittävät kahvia tai maistattavat viinejä. Ryhmät mahtuvat kokoustamaankin tässä kauniissa maalaisympäristössä.
Tutustuin paikkaan lähiruokayhdistyksen kanssa. Vastaan juoksi heti eloisa koira ja ryhmämme lapset säntäsivät ruokkimaan pupuja. He onnistuivat päästämään vuohetkin karkuun. Hevosia tallista löytyy tällä hetkellä kymmenen. Ne ovat emännän, Sanna Maulan, sydäntä lähellä.


Myymälän puolelta voi ostaa tilan tuotteita mukaansa. Minä tykästyin Venlaan, jossa on puolukkaa raikastamassa omenaa. Juhannuksena voi sitten kohottaa maljan suomalaisille ompuille ja marjoille.


Kesällä on kahvila auki kulkijoille klo: 12-17. Paikallisille se on erinomaisen pyöräilymatkan päässä. Toki veneelläkin pääsee. Rannasta on  kävelymatkaa kilometrin verran.


Tilalla on viljelyksessä 16 hehtaaria omenapuita. Määrällisesti niitä on noin 13.000. Lajikkeita on useita kymmeniä erilaisia. Kyselin, minkä lajikkeen omenapuun minun kannattaisi hankkia. Sanna Maula suosittelee pikkupihalle perhepuuta, johon on vartettu useita eri lajeja. Jos tilaa on enemmän voisi istuttaa vaikka Pirjan, Valkean kuulaan, Jaspin, Melban, Lobon ja Amorosan. Tällä tavoin riittää tuoreita omenoita poimittavaksi elokuulta lokakuulle.
 Toki siis omenankasvatus ja -myynti on tärkein tulonlähde tilalla. Viinitiloja Suomessa on toiminnassa enää 27 viidestäkymmenestä. Länsi-Uudellamaalla ja lähellä pääkaupunkiseutua  tämä on varmasti ihan ainutlaatuinen.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Yllättäen keskellä kesää


Villiviini peittää jälleen saunarakennuksemme. Sen edessä ei ole kasvanut mitään koskaan. Viime syksynä sipuli-innostuksissani peittelin siihen rivin valkoisen tähtihyasintin (Camassia)  sipuleita. Pohjois-Amerikan intiaanit ovat aikoinaan keittäneet ja syöneet noita sipuleita. Ajattelin kuitenkin pitäytyä noissa meidän kotimaisissa villiyrteissä. Nyt nuo hyasintit avautuvat vuorotellen pikkuhiljaa.


Samaisena syksynä istuttelin muitakin vähän erikoisempia pikkusipuleita. Ametistihyasintit tai espanjanhyasintit (Brimeura amethystica alba) kukkivat juuri nyt. Istutin ne rinkiin pikkuruisen kaljukultasateen ympärille. Yksi niistä onkin sininen, vaikka niiden kaikkien piti olla valkeita.


Samaisessa kukkapenkissä kukkivat nyt myös Telliman "Rubra"-muunnokset. Sen pitkät ja herkät kukkavanat ovat ihastuttavia.


Ylälammen keltakurjenmiekat alkavat avata kukkiaan. Kohta tuo lampi on aivan keltaisenaan. Huomasin, että nuo ovat levinneet jo alalampeenkin.


Kevät, joka oli pari viikkoa myöhässä, muuttui jossakin kohtaa yllättäen kesäksi. Tuntuu, että nyt ollaankin jo keskellä kesää, vaikka kalenterini ei nyt oikein meinaa pysyä perässä. Syreenit tuoksuvat vielä - onneksi.

torstai 6. kesäkuuta 2013

Lumipalloja helteessä


On niin kuuma! En ryhdy valittamaan. Vasta reilu kuukausi sitten päästiin lumista eroon. Hakeudun lumipallojen ääreen. Ehkä näky viilentää. Lumipalloheiteni on todella runsastunut viime vuodesta. Se taitaa pitää helteistä.


Laukka riisuu huppunsa. Vielä eivät nuput ole avautuneet.


Villiyrttikurssin jälkeen yritän pienin askelin opetella käyttämään arjessani noita ravinteikkaita kasveja. Eilen illalla tarjosin kokouksen naisporukalle pellillisen fetakasvispiirakkaa. Piirakan pohjalle saksin kukkapenkeistäni pienimpiä vuohenputkia. Suuremmat viskoin mäkeen. Kuulemma maistui ihan hyvälle. Niin ja oli terveellistä.