Myrskyn jälkeen

Avaan oven ulos. Tajuan sadasosan sekunnin ajan, että jotakin outoa tässä näkymässä nyt on. Maisema pellolle näyttää avartuneen. Hahmotan samalla myös syyn.
Siinä se makaa pitkin pituuttaan - hopeapaju. Vanha hopeasalava, joka on ollut alapihan kaunistus.
Se on ollut harva latvustostaan jo jonkun kesän. Viime keväänä harkitsimme, että sahaisimme sen muutamasta metristä poikki, jonka jälkeen se kasvattaisi hopeisen tupsun itselleen. Loppukesästä ystävä mittaili sitä katseellaan ja sanoi, ettei siitä enää ole eläjäksi.

Suunnittelimme sen kaatamista kevääksi. Ongelmana oli vaan se, miten se saataisiin kaatumaan oikeaan suuntaan. Ettei se rojahda suoraan kasvihuoneen päälle tai istutettujen japaninpihlajien eikä viereisten syreenienkään. Oikeastaan itsekseen ilmestyneestä joku kolmesta tuomesta on varmaan  uhrattava.
No, se oli kaatunut suoraan oikeanpuoleisen tuomen päälle. Kiitos tuulen suunnan!

Hopeapajun juurelta versoo uusi pikkupuu. Se on huolehtinut jatkuvuudestaan.
Viime kesänä otin uudesta pikkupuusta ja viereisestä syreenistä muutaman yhteiskuvan. Ei hassumpaa!

Joulukausi avattu

Viikonloppuna alkoivat joulukauden valmistelut. Itse virittäydyn parhaiten siivoamalla ja koristelemalla.  Joululiinat ja -koristeet könysin varastoista. Siskolta saatu adventtikynttelikkö pääsi olohuoneen pöydälle.

Alatalon oveen kranssi ja talon molempiin sisääntuloihin pääsi enkeli.

Olin valmistautunut vaihtamaan terassin syyskukat talvikukkiin. Hämmästyksekseni syklaamit olivat hengissä ja työnsivät uusia kukkia. Asettelin ne joulukoreihin.

Syksyllä askartelemani kynttilälasipurkit olivat myös ihan käyttökelpoisia.

Ylätalokin sai ovikoristeen ja talon vanha joulutähti sytytettiin....

niinkuin ensimmäinen adventtikynttilä.

Mukavaa joulunalusaikaa kaikille!!!

Atlantin kelluva kukkaruukku

Tervetuloa Madeiralle, Atlantin kelluvaan kukkaruukkuun!
Funchalilla, Madeiran pääkaupungissa, on ihastuttava kasvitieteellinen puutarha, joka aikoinaan toimi yksityisen perheen kotina ja puutarhana. Sisäänkäynnissä meidät vastaanotti kukkivat atsaleat ja valtavan suuri kuningasmagnoliapuu. Käytävän toisella puolella puolestaan valtava peikonlehtipuu ojenteli oksiaan. Itselläni ei ollut kameraa mukana, joten muutama otos tuli miehen kännykkäkameraan.

Kapeat käytävät oli rakennettu pienen pienistä meren hiomista rantakivistä. Puutarha sijaitsee rinteessä, joten portaita riitti ja samoin kauniita yksinkertaisia köynnöskehikoita ja -pergoloita.

Rinteiltä laskettelimme kelkoilla takaisin kaupunkiin. Kelkan ohjaajan työ on arvostettua ja pojat perivät isiltään tuon vauhdikkaan ammattipestin.

Vihdoinkin

Tiedätkö, mikä tässä kuvassa on?
Sadevesikourua on siinä näkyvissä.

Tässä näkyy sadevesikourujen tuet. Kourut sitten siihen päälle.
Näitä on odotettu kesästä lähtien. Rännimiehillä on pitänyt kiireitä. Onneksi ehtivät meille ennen ensilumia.

Lehtipuut ovat jo paljaita.

Silmä alkaa hakea jo havupuiden vihreää.

Luulin jo korjanneeni kaikki mukulat puutarhasta, mutta tänään törmäsin daaliaan.

Komeamaksaruohot ovat vielä upeasti kukassa.

Jalohortensia työntää vielä uutta kukintoa.

Keto-orvokki on löytänyt tiensä väriminttujen väliin.