Tervetuloa Madeiralle, Atlantin kelluvaan kukkaruukkuun!
Funchalilla, Madeiran pääkaupungissa, on ihastuttava kasvitieteellinen puutarha, joka aikoinaan toimi yksityisen perheen kotina ja puutarhana. Sisäänkäynnissä meidät vastaanotti kukkivat atsaleat ja valtavan suuri kuningasmagnoliapuu. Käytävän toisella puolella puolestaan valtava peikonlehtipuu ojenteli oksiaan. Itselläni ei ollut kameraa mukana, joten muutama otos tuli miehen kännykkäkameraan.
Kapeat käytävät oli rakennettu pienen pienistä meren hiomista rantakivistä. Puutarha sijaitsee rinteessä, joten portaita riitti ja samoin kauniita yksinkertaisia köynnöskehikoita ja -pergoloita.
Rinteiltä laskettelimme kelkoilla takaisin kaupunkiin. Kelkan ohjaajan työ on arvostettua ja pojat perivät isiltään tuon vauhdikkaan ammattipestin.
Ihana Madeira ja Monten puutarha. Vietin merkkipäivääni noissa maisemissa, hienot muistot palasivat näiden kuvien myötä.
VastaaPoistaHyvää adventin aikaa!
Voi, että minunkin mieleni halajaa Madeiralle, jospa vaikka keväällä sinne pääsisin.
VastaaPoistaTeillä on ollut varmaan kiva reissu.
Mukavaa viikonvaihdetta Irene ja rauhallista ekaa adventtia.
Näistä kelkoista minä aikoja sitten luin lapselle Aku Ankasta ja olen siitä alkaen haaveillut Madeirasta.
VastaaPoistaVuosia sitten olin Madeiralla, unohtumaton paikka!
VastaaPoistaHyvää adventtia!
Ihana kukkaissaari Madeira ja Monten puutarha myös.
VastaaPoistaOlimme Madeiralla aikoinaan marraskuun viimeisen viikon ja viimeisenä iltana saimme nauttia upeista jouluvaloista.
Nuo kelkat eivät taida tarvita lunta, kulkevatko kiskoilla?
VastaaPoistaMukavaa adventin iltaa sinulle, Irene!<3
Minttuli, hyvää adventtia sinulle!
VastaaPoistaTuija, kyllä sinä tykkäisit myös Madeirasta. Se on oikea kukkaissaari.
Villiviini, Aku Ankka on sitten sivistävä lehti. Lapsenikin ovat oppineet sieltä vaikka mitä yllättävää.
Se kelkkakyyti oli aikamoista menoa varsinkin silloin, kun mentiin sivu edellä taisin vähän huutaa.
Sussi,uskon, että olet Madeiran ystävä, koska sinulla on silmää kauneudelle.
VastaaPoistaMarjatta, en ole itse ollut koskaan näkemässä Funchallin jouluvaloja, mutta Elina- ystäväni on kuvaillut niitä minulle useilla huikeilla adjektiiveilla.
Aili, kelkat eivät tarvitse lunta eivätkä kulje kiskoilla. Ne liukuvat pitkin asfalttin alas jyrkkiä mäkiä. Miehet sekä antavat vauhtia että ohjaavat ja joskus vähän toppuuttelevat sitä menoa.