Kevättä

Kevättä

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Syyskesää


Vaikka jo heitin hyvästit kesälle, en kuitenkaan vielä malta sitä kokonaan hylätä. Pidän vielä sen liepeestä kiinni ja puhun mieluusti syyskesästä. Vaikka syksy tekee jo kovasti tuloaan, on puutarhassa lämpöisinä päivinä vielä kesän tuntua. Ja osa kesän kukista vielä kukoistaa. Katso nyt tuota vaaleanpunaista kurtturuusua. Se kertoo, että emme ole vielä astuneet syksyyn kokonaan - vasta toinen jalka hapuilee....niinhän?


Tänään kävi aikamoinen surina vielä syysvuokoissa ja sinipallo-ohdakkeissa.


Puutarhassa on vielä liikkeellä sudenkorentoja - ihan sellaisia valtavan suuria ja vähän pienempiäkin.


Joku kesä voisi syventyä tutkimaan puutarhamme sudenkorentolajistoja. Niitä meinaan riittää.


Viime syksynä istutin muutaman syyspäivänhatun alapihalle. Nyt ne kukkivat sitten hanhikkien edustalla.


Ranskantulikukat pääsivät siementämään luvattoman paljon viime vuonna ja uusia yksilöitä pukkaa ylös yläpihalla koko ajan.


Pikkuprinsessatkin pärjäävät ihanissa hörhelömekoissaan ulkosalla. Tässä kutsutaan väkeä pihamaalta syömään.


Mutta se toinen jalka on jo askeltanut syksyn puolelle. Koreanvaahtera sen jo kertoo pukeutumalla punaiseen.


Illalla pimeä tulee jo niin aikaisin. Tekee mieli käpertyä tuoliin takan eteen ja ympäröidä itsensä hehkuvilla pihan kukkasilla.


11 kommenttia:

  1. Voi nuata sun syysvuakkoja. Mulla ei oo kaikki eres aloottanu kukkimista. Pitääs ittekki tuara kukkia malijakkohon. Näyttää kivan pirtiältä nua sun malijakkokukat. Kyllä pimenevät illat siirtää väkisinki huamion sisätiloohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Navettapiika, syysvuokot ovat ihan parhaita! Ne ovat mukavasti levinneetkin. En malttanut ostaa kuin yhden tai kaksi tainta alunperin.Mutta ovatkin saaneet levitä jo monta vuotta rauhassa.
      Jos ei voi olla niin paljon puutarhassa kuin haluaa, kannattaa tuoda puutarhaa sisätiloihin!

      Poista
  2. Vielä ei tosiaan haluaisi antaa syksylle periksi, vaikka kohta taitaa olla pakko:(
    Ihana tuo koreanvaahtera, hm, onkohan meillä samaista vaahteraa?! Menin ostamaan niitä viime kesänä niin monta, etten kunnolla muista heidän nimiään;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, olen vastarannan kiiski, myönnän. Luulen, että se pimeys on sittenkin se suurempi huoli kuin kylmyys tässä kesän loppumisessa.
      En minäkään kaikkia vaahteroitani tunne (pitäisi ryhdistäytyä!), mutta tuo on varmastikin koreanvaahtera. Sen olen tuonut Virosta.

      Poista
  3. Minäkin näen luonnossa vielä niin paljon kesäistä, että on vaikea uskoa, että syyskuu on jo pitkällä. Kauniit kuvat ja suloinen pikkuprinsessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saraheinä, voihan sitä valita, mihin katseensa kohdistaa. Minä yritän pitää sitä mahdollisimman kauan valossa ja kukissa. En pidä pimeästä vuoden ajasta ja olen kuitenkin tietoinen siitä, että se aika lähenee.

      Poista
  4. Tähän aikaan vuodesta kesä viivähtää vielä kanssamme, ja syksy lipuaa hiljalleen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sussi, voi, miten kauniisti sanottu. Sielunsisko!

      Poista
  5. Syyskesästä on kiva puhua. Meillä tosin on melko syksyisien näköistä, mutta kuitenkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirjo, syyskesä kuulostaa niin pehmeältä. Puhutaan siitä!

      Poista
  6. Oi, onpa syyskimikki kaunis <3 Ei ehkä ehtisi kukkia meillä Keski-Suomessa...

    Ihanan lämmintä ollut: En minä viime syyskuussa voinut kaupungille lähteä kashmirponcoholla, mutta eilen sen tein.

    Kaunista viikonloppua <3

    VastaaPoista