Kiitos Jokirannassa-blogin Eevireginalle haasteesta!
Nyt pääsen hypistelemään kesäkuvia.
KOLME ASIAA KESÄSTÄ, JOTKA ILAHDUTTIVAT
Ihan ensimmäinen ilahduttava asia oli varhainen kevät. Harrastelijapuutarhurille kesää edustaa vähintäänkin kasvukausi.
Ensimmäisten kevään auringonsäteiden myötä herää haluni riemunkirjaviin orvokeihin. Istutin orvokit ulkoruukkuun jo maaliskuun puolivälissä, kun oli niin lämmin sääjakso. Ilmojen kylmettyä jännitin orvokkien kohtaloa. Hymyilin onnellisena, kun iloiset kevään airueet selvisivät kaikista koettelemuksista.
Toinen ilahduttava asia oli kesän puutarharetket. Kevään retki Vakka-Taimeen Rauman lähistölle oli ensimmäinen bloggarikokoontumiseni. Kohde oli huima ja hankin sieltä paljon metsäpuutarhakasveja. Muita hauskoja retkiä järjestyi kesän kuluessa.
Kolmas ilahduttava asia olivat Barnhavenin esikot. Löysin ihastuttavan taimiston, joka on erikoistunut esikoihin ja muutamiin muihin perennoihin. Tein sinne tilauksen varhain keväällä ja paluupostissa sain pahvilaatikossa pikkuruisia esikon taimia. Jännitin kovasti, miten ne viihtyvät pihallamme. Komeasti kukkivat!
KOLME ASIAA, JOISTA EN PITÄNYT
Itse asiassa noita ilahduttavia asioita olisi ollut paljon enemmän ja näitä harmituksia oli vähemmän.
Keväällä harmittelin, kun moni kasvi näytti kuolleelta. Mutta ihmeparantumisia sattui sitten runsaasti pitkin kesää. Useat jo kuolleeksi julistamani kukkaset heräsivät sittemmin henkiin. Kukinta menetettiin useimmissa tapauksissa, mutta juurakko säilyi ehjänä. Ihan varmoja vainajia olivat ainakin Susan- magnoliani ja tarhakultasateeni. Jälkimmäisen vierellä versoo kuitenkin joku, josta en ole ihan varma. Elättelen vielä toiveita, että verso kuuluu kultasateelle, mutta yhtä hyvin se voi olla rikkaruoho.
Kesäkelit olivat kovin sateiset meillä. Kelejä voi tietysti aina harmitella. Mutta niille ei tietysti mitään mahda ja sateiden runsaus voi toisaalta edesauttaa ruusujen kukintaa ja omenoiden kasvua. Itse en nimittäin juurikaan puutarhassa kastele kuin äärimmäisessä hädässä.
Vaikka yleensä eläimistä pidänkin, niin lehtokotiloita on mielestäni liikaa pihallamme. Sateisen kesän myötä ne lisääntyivät räjähdysmäisesti.
KOLME ASIAA, JOTKA SAIN VALMIIKSI
Ensimmäinen valmiiksi saamani asia viime kesänä oli pikkuruinen liljaniitty.
Toinen ihan alusta loppuun asti saamani asia viime kesänä liljaniitty.
Kolmas asia, jonka sain valmiiksi olivat kaikki siemenestä kasvattamani yksivuotiset kasvit liljaniityllä.
KOLME ASIAA, JOTKA JÄIVÄT KESKEN
Voisin sanoa, että oikeastaan kaikki pihallani jäi kesken. Puutarha ei ole koskaan valmis eikä se tule koskaan valmiiksi. Se elää jatkuvassa muutoksessa.
KOLME ASIAA JOITA STRESSASIN
En stressaa pihan ja puutarhan kanssa. Se ei ole julkinen puutarha, joten sen ei tarvitse olla niin siisti.
Harvoin etenen hoitotoimissani enää järjestelmällisesti - enemmänkin spontaanisti mielialojen mukaan. Joskus jälkeä syntyy valtavalla kiihkolla ja sitten seuraavassa hetkessä ampaisen reissulle johonkin muualle. Sillä välin puutarha ruohottuu ja vuohenputkittuu. Toki tuntuu vähän surulliselta, kun palaa reissusta ja piha on kasvanut lähes umpeen. Mutta sitten vaan tartutaan raivuriin ja tehdään polkuja.
KOLME ASIAA, JOTKA SAIVAT RENTOUTUMAAN
Perhoset, sudenkorennot, kimalaiset ja muut öttiäiset ovat suloista kesäseuraa. Niiden touhuja on rentouttavaa seurata.
Vesi on rentouttava elementti. Voi pulahtaa uimaan tai voi seurata kultasäyneiden puuhia. Ne uivat pinnassa lämpöisinä päivinä.
Haravointi, kukkapenkkien kitkeminen ja uusien kasvien istuttaminen ovat kaikki rentouttavia kesäpuuhia.
KOLME ASIAA, JOTKA HALUAISIN HANKKIA ENSI KESÄNÄ
Matala ajuruoho on kaunis kukkiessaan. Sitä olen levittänyt ja hankin varmasti lisää.
Akileijoja ei ole koskaan liikaa.
Syysperennoja lisään pihaani. Syysvuokot, asterit ja maksaruohot ovat oivia jatkamaan kesää pidemmäksi.
KOLME ASIAA, JOISTA UNELMOIN
Lähetän haasteen seuraaville blogeille:
Puutarhassa- blogin Marialle
Suvikummun Marjalle
Mama's Gardenin Minnalle
Liljaniittysi ovat ihastuttavia. Kuvia katsellessa tuli sellainen olo, kuin itse kulkisi niityllä liljojen lomassa heinänkorsi suussa auringon suloisesti lämmittäessä olkavarsia.
VastaaPoistaSanoit myös oivallisesti tuosta stressaamisesta ja keskeneräisyydestä. Ehkä sitä iän myötä oppii olemaan itselleen armollisempi ja se oppi heijastuu myös kaikkeen tekemiseen. Myös puutarhaan. Vaikka usein tulee puhuttua puutarhatöiden stressaavuudesta, tarkasti ajatellen en kyllä koskaan koe stressaantuvani millään puutarhaan liittyvällä. Muut asiat saattavat stressata ja sen tunteen sitten kuvitelmissaan siirtää pihamaalle. Tosiasiassa kaikki puutarhassa touhuaminen on minulle lepoa, varsinkin mielelle.
Between, höpsähdin täysin tuohon pikkuruiseen liljaniittyyn. Enkä käsitä, mistä ihmeestä edes sain ajatuksen sen perustamisesta. Jostakin se tuli yhtäkkiä ja samoin tein tartuin puuhaan. Onneksi se ei mikään suuritöinen ollut. Lähes kaikki sillä hetkellä kasvattamani siementaimet pääsivät sinne ja loput kaadoin pusseista perään.
PoistaHmm, olen stressannut elämässäni jo kiintiöni täyteen. Enää en sitä tee. Pyrin tekemään nykyisin asioita, joista todella pidän.
Kiitos haasteesta! Nythän minulla onkin ainakin kolme asiaa mietittävänä. Kaunis tuli uudesta makuuhuoneesta. Loistavat tapettivalinnat!
VastaaPoistaMaria, ole hyvä vaan!
PoistaTuolla ihastuttavassa makuuhuoneessa kauniiden tapettien ympäröimänä nukkuu todella hyvin.
Kiitos haasteesta, yritän tarttua nyt tähän, kun viime vuonna minulta taisi ainakin jokunen haaste jäädä unholaan. Ihanat kesäiset kuvat, oikein sydän oli pakahtua noita katsellessa. Onneksi tänään kuitenkin vähän paistoi aurinko, varmaankin myös teillä, kun meilläkin :)
VastaaPoistaMinna, kiva, jos ennätät tarttua haasteeseen. Ainakin saa plärätä kesäkuvia sydämen kyllyydestä. Se nostaa mielialaa kummasti.
PoistaMeillä paistoi aurinko pitkästä aikaa ja ikkunan eteen ilmestyi komea urospeura.
Olipa ihana postaus!
VastaaPoistaKevät oli tosiaan niin lämmin. Ihanalta kuulostaa liljaniitty :)
Pirjo, toivotaan, että ensi kevät olisi yhtä lämmin. Mukavaa, kun varhain pääsee ulkohommiin.
PoistaIhana haaste ja ihanat kuvat ja vastaukset ja kaikki. Liljaniitty, ooh. Unelmien aineistoa!
VastaaPoistaSaila, mikäs on ihanampaa, kuin marraskuussa selata viime kesän puutarhakuvia.
PoistaLiljaniitty on tosi kiva juttu. Ensin sen nimi oli mininiitty, koska se on niin pieni.
Akileijoja ei voi tosiaankaan olla koskaan liikaa:)
VastaaPoistaNuo tummanpunaiset liljat ovat järrrrkyttävän kauniita!<3
Leena, akileijat ovat lehtopuutarhan peruskasveja. Ne viihtyvät meillä hyvin ja lisääntyvät. Ja niitä on niin monen värisiä. Viime keväänä tilasin Thompson&Morganilta suklaasotilas-akileijan siemeniä. Josko ne kukkisivat ensi kesänä liljaniitylläni!
PoistaIhana tarina kesästä! Kauniit kuvat!
VastaaPoistaMummeli, kiitos Sinulle!
PoistaSinä olet juuri saapunut kesästä. Minä hypistelin kaukaisen kesän kuvia.
Tuohon liljaniittyyn palasin uudelleen ja uudelleen, varmasti niin kaunis! Totta on ettei puutarha tule lopullisesti valmiiksi koskaan, vaikka vähän valmiilta jo näyttää niin viimeistään parin vuoden kuluttua joitain uudistuksia tulee mieleen, ja taas ollaan sormet mullassa...mutta niinhän sen täytyy ollakin!
VastaaPoistaIhania kesäkuvia, kaunis postaus!
Saila, on se liljaniitty kaunis. Ensiksi sen piti olla ihan vaan mininiitty, jossa on kesäkukan siemeniä. Mutta jostakin blogista näin pienen kuvan suuresti ihailemani Tage Andersenin liljaniitystä. Saman tien istutin mininiitylleni myös liljoja, enkä ole katunut.
PoistaEn lakkaa ihastelemasta kasviyhdistelmiäsi! Niissä silmä lepää, upeita!
VastaaPoistaKesäKukka, Sinulla on tuo sama taito hyppysissäsi! Sinä jaksat kasvattaa paljon kukkia siemenestä asti ja yhdistelet eri kasveja ja värejä taitavasti.
PoistaKivaa, kun ehdit vastata haasteeseen! Upeita kuvia jälleen. Pihassasi kasvaa niin kauniita kasveja!
VastaaPoistaMeilläkin onneksi ilmestyi niitä jo kuolleksi luulemiani kasveja, ettei koko pihaa tarvinnut uusia.
Ja lohdullista, kun kerroit että pihallasi jäi kaikki kesken... Samoin täällä, tiedän ettei pihani tule olemaan koskaan valmis.
Tuota ajuruohoa olen monien blogeissa ihastellut,miksen vieläkään ole saanut sitä omalle pihalleni!
Eeviregina, kiitos Sinulle haasteesta!
PoistaSitä keväällä järkyttyy, kun joissakin kasveissa ei näy mitään elonmerkkiä. Mutta onneksi usein juurissa on kuitenkin elämää ja stressaavan talven jälkeen menee hetki ennen kuin kasvi siitä toipuu. Loppukesästä sitten ilmestyy jo versojakin.
Meidän pihalla ei oikein mikään ole valmista. Tuollainen pikkuinen liljaniitty voi kuitenkin olla hetken.
Mykistävän hieno postaus. Suorastaan ahmin kukkiesi kauneutta. tekee hyvää katsella edes niitä, kun täällä ei ole.
VastaaPoistaAimarii, kiitos Sinulle kauniista sanoistasi.
PoistaMarraskuun pimeydessä kesän valo ja värit ovat huumaavia.
Voi miten ihanan näköistä! Puutarhassasi on niin kaunista. Onneksi tulee uusia kesiä vaikkei nyt tunnukaan siltä. Upeita kasviyhdistelmiä, tuo niittysi on kyllä valtavan suloinen!
VastaaPoistaSametti Hortensia, pimeässä marraskuussa ei aina meinaa uskoa, miltä se kesä taas näyttääkään ja että niitä on vielä tulossakin ja toivottavasti kasapäin.
Poistaupeita kuvia!
VastaaPoistaSussi, kiitos!
PoistaKivat haaste-vastaukset ja upeat kesäkuvat:) Tuo niitty on tosi hieno, ehkä omallekin pihalleni...
VastaaPoistaPuutarhamyyrä, rohkeasti vaan rakentamaan niittyä pihalle. Se voi olla liljaniitty tai kesäkukkaniitty....tai ihan millainen vaan. Ja se voi olla ihan mini tai sitten suuren suuri, jos on tilaa.
PoistaIhan mahtavaa löytää tämä blogi. Olen 36-v ja minun lapsuudessani Johannes puhui telkussa ja Kyllikki naistenlehdessä. Virokperä jäi mieleeni noista jutuista ja miten tärkeä se heille oli. Niin haikeaa, että molemmat jo aikaa edesmenneitä. Ihanaa että Vironperä jatkaa elämää.
VastaaPoistaHei, muistat vielä Johanneksen telkusta ja Kyllikin naistenlehdistä. Usein heitä haastateltiin juuri Vironperältä.
PoistaNiin se on elämän kiertokulkua. Uskon niin, että ne rakennukset, joissa on rakastettu ja joita on rakastettu, säilyvät pitkään.
Kiitos upeasta postauksesta Irene!
VastaaPoistaOlet sydämen puutarhuri munaskuita myöten..:)
♥♥♥
Suloinen lohempunainen esikko.
VastaaPoistaIhan ihmeissäni katsoin Vakka-Taimessa otettua kuvaa! Tuollako tuli käveltyä, ihana kuva ♡ Tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus.
Liljapenkkisi. Voih!
Hyvää kevään odotusta.