Äiti, 80 vuotta

Vironperällä juhlittiin isosti viikonloppuna. Vietettiin äitini 80-vuotisjuhlia. Oikeasti äiti täytti 80 jo tammikuussa, mutta odotti tuolloin leikkaukseen pääsyä. Päätimme siirtää juhlat kevääseen, kun äiti on jo hyvää vauhtia toipumassa.

Piha täyttyi autoista. Pääosa vieraista saapui Etelä-Pohjanmaalta. Osa oli ajellut etelään jo edellisenä iltana ja jotkut vasta aamulla ruokittuaan ensin eläimet.

Olin pessyt ja puleerannut museotaloa viikon ja koristellut kukkasin sisältä ja ulkoa. Se virittää vieraatkin juhlatunnelmaan. Mukavaa oli nähdä vuosikymmenten jälkeen sukulaisia. Iloinen puheensorina ja naurunhelähdykset  täyttivät talon.

Sisareni lausui äidille Kahlil Gibranin runon.

              Kaikki luonnossa kertoo äidistä.
Aurinko on maan äiti, joka ravitsee sitä lämmöllä; 
se ei koskaan jätä maailmankaikkeutta yöllä ennen kuin
on nukuttanut maan meren lauluun ja lintujen ja purojen hymniin. 
            Ja tämä maa on puiden ja kukkien äiti. 
Se synnyttää ne, hoivaa niitä ja vierottaa ne itsestään.
          Kukista ja puista tulee kauniiden hedelmiensä
          ja siemeniensä ystävällisiä äitejä. 
Ja äiti, elämän esikuva, on ikuinen henki, täynnä kauneutta ja rakkautta. 

Samalla kun lämmin tunnelma täytti talon sisäpuolelta, ulkona sataa tihuutti. Sade kutisti pihan lumikasoja ja pehmitti peltoja.

Kemujen päätteeksi isäntä kävi vetämässä traktorilla pari autoa pellosta. Savipeltoon meillä uppoaa helposti auto jos toinenkin. Moni kyläläinen on aiemmin käynyt vetämässä entisen isännän traktoria kuiville samasta paikasta.