Puutarhastelijan herätyshaaste

Korkeasaaren karhut heräsivät jo talviunilta  - kuukauden etuajassa. Jospa minäkin joutaisin nyt heräilemään talvihorroksesta ja virittäytymään kasvukauteen. Puutarhablogeissa kiertää varsin yksinkertainen ja mieluisa haaste.
"Valitse kuvatiedostostasi kaksi (tai useampi) viime kesän kansiota. Lataa kummastakin kansiosta kuusi sattumanvaraista kuvaa blogiisi ja kerro niistä jotakin."

Valitsin toisen tiedoston  tietysti keväästä. Nämä kuvat  on otettu toukokuun puolen välin jälkeen. Puissa on jo pienet lehdet, ja nurmikko viheriöi.  Laiturin portaita ei olla vielä laskettu veteen
eikä ylätalon kattoa olla vielä vaihdettu.

Sirotuomipihlajat kukkivat valkein kukin. 

Tommolantilalta hankkimani valkea sinikämmen kukkii. Tämä on silmäteräni. Toin toistakymmentä vuotta sitten Zetasista Ruotsista sinisen sinikämmenen, mutta se ei selvinnyt. Ehkä olin istuttanut sen väärään paikkaan.

Tulppaaneja ja helmihyasintteja keltakotakuusamien välissä.

Yläpihan kirjopikarililjat narskujen edessä. Ne tuovat minulle vahvan kevään viestin ja niitä lisään joka syksy eri paikkoihin pihalla.

Varjohiipat ovat noita matalia varjon kasveja, joihin katsastin toisenkin kerran ja menetin sydämeni. Aiemmin en noin pieniä kasveja edes noteerannut. Nyt olen noihin hullaantunut ja juoksen pitkin kevättä kurkistelemassa, koska nuo herkät, mutta vahvanväriset kukat avautuvat näillä alapihan tarhavarjohiipoilla. 

Viime kevät oli pihallamme erityisesti tulppaanien juhlaa. Innostuin edellisenä syksynä istuttamaan niitä todella paljon. Tässä 'Professor Röntgen' - papukaijatulppaanit hehkuvat kilpaa auringon kanssa.
Hups, kevätkuvia taisi tullakin seitsemän. Mutta en nyt halua poistaa niistä yhtäkään.

Toiseksi kansioksi valitsin heinäkuun.
Heinäkuussa navetan rinteen kirsikat olivat jo lopettaneet kukinnan. Olemme aikoinaan siirtäneet nämä kirsikkalehdosta parin sadan metrin päästä.

Punaisten isotähtiputkien takana kasvoi valkoisia höytyväkasoja. Siellä kukintansa päättäneet arovuokot olivat alkaneet levittää siementään ympäristöön.

Harjaneilikat olivat viime kesän ihastuttava uusi tuttavuus pihassamme. Kylvin siemeniä vähän jokaiseen penkkiin ja kyllä ne kukoistivat vielä elokuussakin.

Lampien rannoilla kasvaa varstasaraa. Tähkät riippuvat kauniisti. Pidän tuon saran kasvutavasta kovin. Pitkään ihmettelin, mikä tuon kauniin heinän nimi on. Tammikuun kotipuutarhasta sitten bongasin Ella Rätyn artikkelin saroista. Tämä sara on löytänyt tiensä ihan itse meidän rannalle.

Ratamosarpiota kasvaa myös ylälammen rannalla. Se on hyvin yleinen vesikasvi koko Suomessa toisin kuin tuo varstasara.

Useita vuosia aiemmin Plantagenista hankkimani nietospensas hiljentymisnurkkauksessa on nyt saanut juuristonsa hyvin maahan. Viime kesänä pensas venähti pituutta kuin murrosikäinen poika ja pensas peittyi ihanan runsaaseen vaaleanpunaiseen kukintaan heinäkuussa. Tämä oli oikein mieluisa yllätyslahja minulle.
Jos et vielä ole tarttunut tähän haasteeseen, niin tee se nyt!