Eilen olin varautunut tekemään ulkotöitä. Satoi. En päässyt kuopsuttamaan kukkapenkkejäni. Tulin ensin surulliseksi ja sitten vihaiseksi. Lupasin tanssia aamulla aurinkotanssin, mikäli sade jatkuisi.
Aamulla ei satanut. Ei kyllä paljon siitä puuttunut. Ilma oli kostea, harmaa ja kolea.
Aamupäivällä kävi Vekarajärven varuskunnan sotilaskotisisaret. He olivat varanneet koko päivän kevätretkelleen. Ilma ei heitä suosinut. Tuntui pahalta heidän puolestaan.
Kevät on kuulemma pidemmällä Lohjalla kuin Kouvolassa. Heillä ei vielä valkovuokot kukkineet. Tosin tänään ne eivät avanneet kukintojaan täälläkään vaan riiputtivat apeasti kukintojaan.
Vesi virtasi lammesta toiseen voimakkaasti eilisen sateen jäljiltä.
Päätin piristää itseäni ja lähteä tutkimaan, löytyykö tontilta todisteitä siitä, että kevät etenee siitäkin huolimatta, että minulla on takki päällä näin toukokuussa ja kädet aivan jäässä.
Haa, tyräkit hehkuvat auringon väreissä. Niitä löytyy paristakin paikasta.
Köynnöshortenssia ojentelee oksiaan terassin ikkunoille ja silmut ovat jo auenneet.
Vuorenkilvessä on jo nuppu näkyvissä.
Kevätesikko jo kukkii.
Ensimmäiset narsissit ovat avanneet kukkansa.
Enkeli kurkistelee huvimajan akkunasta.
Hevoskastanjassa on jo muhkeat silmut.
Orvokkiruukut kaunistavat saunan terassia. Ehkä se kevät nyt kuitenkin etenee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti