Kauneus on katsojan slmissä... ja muistikuvissa.
Voikukat ovat valloittaneet tontin.
Jostakin niitä putsaan. Joissakin paikoissa annan kasvaa.
Mielestäni ne sopivat hyvin puuvajan seinustalle.
Siitä tulee omaa lapsuuden mummola mieleen.
Mummola oli ykköspaikka. Siellä kasvoi kesällä voikukkia.
Teimme niistä seppeleitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kullankeltainen voikukkaseppele päässä ihminen onkin upea näky:))
VastaaPoistaHyvää alkukesää sinulle, Irene<3
Meillä on myös paljon voikukkia pihapiirissä ja vaari sanoo niitä kauniiksi...minäkin tykkään, mutta en omassa pihassa vaan toisten;)
VastaaPoistaKaunis kuva! Poistan voikukat istutuksista ja nurmikolta, mutta muuten annan olla, kuuluvat kesään:)
VastaaPoistaT. Sussi
Voikukat on kyllä kauniita - me immeiset ollaan vaan siitä kummallisia, että just sitä ei saisi olla mikä kasvaisi ilman vaivannäköä. Niin se menee minullakin - voikukka on kyllä kaunista, naapurin tontilla, omallani vainoan sitä8] Tosin on sillä paikkansa tuolla joutomaalla, siellä saapi kukkia ja lasten kanssa tehdään seppeleitä:)
VastaaPoistaIhana kuva! Miekin kuvasin eilen voikukkia. Ne on maailman keltaisimpia!
VastaaPoistaAili-mummolle ihanaa suvea!
VastaaPoistaMammeli, Kyllikki ei koskaan antanut leikata nurmikkoa voikukan kukinnan aikaan. Siksipä meiltä sitä löytyy runsaasti.
Sussi, yritän pitää voikukat pois kukkapenkeistä. Nurmikolta en erikseen poista jos ei leikkuri leikkaa. On niin paljon tuota nurmea ja suurpiirteinen puutarhuri.
Inkivääri, onko se niin, että arvostetaan vaan sellaisia kukkia, jotka vaativat paljon työtä.
Sanni, niin ovat tosi keltaisia nuo voikukat.