Helatorstain kosteutta

Pimeys ja kosteus asettuivat meille eilen illalla myrskytuulen myötä. Tuuli on nyt laantunut. Lupasivat ukkosia yöksi, mutta rauhassa saatiin nukkua.

Maisema on harmaa. Pienen hetken aamulla sai olla ilman sadetta, mutta kosteus roikkui ilmassa.

Tulppaanit suojaavat kukintonsa suppuun.

Koiranhampaat nousevat maasta vahvalla rintamalla. Nuo pienet sipulikukat eivät ainakaan ole yhtään taantuneet viime vuodesta. Nyt ne kukkivat meillä toista kevättä. Olen oikein tyytyväinen niihin.

Kosteus on virittänyt luumupuuhun, Avaan, ensimmäiset nuput. Luumupuu hankittiin Viktorian kera Teutarin taimistolta muutava vuosi sitten. Ensimmäisenä kuumana kesänä Avan latva kuivui. Pelkäsimme, että menetämme sen. Mutta se virkosi. Vieressä rehottanut Viktoria sen sijaan kuoli viime keväänä. Sen juuresta nousee elämää. En tiedä onko se Viktoriaa itseänsä, vai onko se jotakin vähäpätöisempää jalostusalustaa.

Meidän avara peltomaisemamme on kääriytynyt harmaaseen sadeharsoon. Multakasa töröttää siinä vuorijalavan takana. Eikä se yhtään siitä pienene, kun emäntä istuu tietokeneella. Ylös, ulos ja multahommiin! Huomenna paistaa varmasti jo aurinko.