Eliaksen ja Johanneksen jalanjäljissä Sammatissa

Olen saanut viettää ihastuttavan päivän aikamatkalla suomalaisuuden juurille.
Yllä oleva maisema syöpyi Elias Lönnrotin mieleen. Kuva on otettu hänen lapsuuden kotipihastaan Paikkarin torpasta.

Torppa rakennettiin vuonna 1800 ja Eliaksen aikaan käytössä oli ainoastaan yksi huone, jossa asui yhdeksän henkeä.

Rakennuksessa on malkakatto, jonka alla on päreet.

Tuvassa on niukasti esineitä. Pikku-Elias vietti paljon aikaa ulkosalla, vehmaassa länsi-uusmaalaisessa maisemassa.

Elias oppi lukemaan jo varhain ja viihtyi hyvin kirjojen ääressä. Hän valmistui sittemmin sekä filosofian että lääketieteen tohtoriksi. Lönnrot teki kaikkiaan yksitoista pidempää runonkeruumatkaa ja Kalevalan ensimmäisen version hän julkaisi 33-vuotiaana. Marian kanssa heille syntyi viisi lasta - poika ja neljä tytärtä.

1870-luvulla Lönnrotin perhe muutti Helsingistä Lammin taloon Sammattiin. Taloa korjattiin ja lisärakennettiin ensin muutama vuosi. Talo sijaitsi umpimetsässä, johon piti rakentaa tie perille asti. Elias halusi pois hälinästä, sosiaalisista velvollisuuksista  ja halusi keskittyä työntekoon.

Niin sydänmailla asuttiin, että talossa piti olla susiovi. Sudet onnistuivat toisinaan syömään karjaa. Suuressa tuvassa seurusteltiin ja Elina tytär soitti pianoa. 

Tuberkuloosi oli tuon ajan vitsaus. Elias hautasi lapsistaan neljä. Vaimonkin kuoltua tytär-Ida hoiti isänsä tämän vanhuuden päivinään.

Sammatin toinen mahtisuku oli Lohikosket, entiset Bergmanit. Johannes Lohikoski oli sukunsa viimeinen ja asui talossa, joka rakennettiin 1700-luvulla. Talo toimii nyt museona. 

Talo on kaksikerroksinen. Alakerrassa elettiin arkea tuvassa. Emännällä ja isännällä oli molemmilla omat kammarit.

Yläkerta on kaunis ja valoisa ja siellä seurusteltiin vieraiden kanssa.

Talo oli oikein sivistynyt. Kirjastohuoneesta löytyy aikakauteen nähden laaja kirjasto. Yläkerrassa pidettiin myös kiertokoulua kyläläisille. Pitkissä pulpeteisssa on mustepulloja ja rihvelitauluja.

Yhteistyöllä ja talkoilla on pitkät perinteet suomalaisten historiassa. Sammatin kirkon rakentamiseen ovat kyläläiset osallistuneet aktiivisesti. Kirkossa on kattokruunuja, joista yksi on talollisten ja toinen talottomien lahja yhteiseen hyvään. Kirkkorakennuksen vieressä seisoo vanha aittarakennus, josta haettiin yhteiset siemenperunat 1800-luvun lopun nälkävuosina. Näin sammattilaiset selvisivät hengissä pahimmista katovuosista.

Kirkkomaalta löytyy Elias Lönnrotin ja Johannes Lohikosken hautojen lisäksi myös kirjailija Eeva Joenpellon hauta.