Adventti

Valmistaudumme joulun tuloon pienin askelin.
Minulla se alkaa hyansinttien istuttamisella. Nyt nuo sipulikukat ovat avanneet kukkavanansa.
Koko huone tuoksuu.

Glögiä kuluu ja pähkinöitä. Löysin ylätalosta pähkinänsärkijän. Se on harmikseni liian suuri särkemään meidän omia pähkinöitä. Koska sillä on kuitenkin joulunpunainen univormu, se saa vartioida pähkinäkulhoa eteisessä. Eteisen pöydälle alkaa kertymään paketteja tonttujen vietäväksi.

Ulkona alkaa hämärtää jo iltapäivällä. Tuntuu siltä, että tuikkuja saa polttaa suurimman osan päivää.

Lumi valaisee päivää hiukan tänä viikonloppuna. Eiköhän se taas sula pois jo viikolla.

Lempeää Adventtia!

Kuukauden puutarhakuva

Nyt mennään viimeistä viikkoa marraskuussa ja kuukauden kuva on pihasta otettu.
Valitsin marraskuun kasviksi vihreätäkin vihreämmän lehtikaalin. Lumi ei sitä haittaa.
Vielä on muutama lehtikaali lavakauluslaatikossa. Huhtikuussa kylvin siemenet ja esikasvatin. Sitten siirsin lavakauluslaatikkoon. Sieltä olen käynyt napsimassa pitkin kesää ja syksyä keittiöön. Lehtikaali on vitamiinirikas superfoodi.
Lehtikaalin kovat ruodit kannattaa poistaa. Muutenkin kaali on hyvä pilkkoa mahdollisimman pieneksi, kun sitä laittaa paistoksiin, wokkeihin, keittoihin tai vaikkapa smoothiin. Se kypsyy nopeasti vaikka sen olemus on vankanoloinen. Kymmenessä minuutissa saat lehtikaaleista sipsejä, kun hierot niihin vähän öljyä, ripotat suolaa ja paistat 150 asteen uunissa.
Hyvä ottaa talteen vitamiinit omalta pihalta vielä marraskuussakin.

Ensilumi

Perjantaina meille satoi ensilumi hiljalleen. Puuhailin sisällä ja alkoi vähän hämärtää. Kaksi valkohäntäpeuraa söi omppuja pihallamme ihan olohuoneen ikkunan alla. Otin kuvat puuhailujen lomassa suoraan ikkunan lävitse. Ne eivät häiriintyneet vaan popsivat omenoita hetken ja lähtivät sitten taas metsään.
Koko viikonlopun oli maassa kaunis lumipeite. Nyt on lunta enää siellä täällä.

Pikkujoulufiilistelyjä

Löysin ylätalon sivukkaasta paperipussin, jossa oli vanhoja kiehisistä askerteltuja joulukuusenkoristeita. Ne ovat yksinkertaisuudessaan hauskan näköisiä. Nämä innostivat minua kaiken pölyisen ja raskaan puuhan lomassa vähän virittelemään pikkujoulutunnelmia. Lopullisen luvan puuhaani sain Villin pihan Sannalta, joka oli myös askarrellut jo joulua. En ole siis ensimmäinen.

Pakko myöntää, että tämä oli ihan nopea repäisy kaiken muun puuhan keskellä. Sillä pikkuisia joulukuusia olin jo hakenut edellisviikolla metsästä ja istuttanut suuriin kukkaruukkuihin. Samalla keräsin mustikanvarpuja pikkuruukkuihin. Sammalta ja käpyjä löytyy aina varastoistani.
Äidin kutoma villakaulahuivini saa luvan toimia pöytäliinana.

Kotihiiri on matkannut edellisestä kodista ja se kaivetaan esille aina joulun lähestyessä.

Sen verran sitä voi istahtaa, että ehtii juoda lämpöisellä porontaljalla vähän glögiä.

Aina ei tarvitse lähteä kylille, että pääsee tunnelmaan.

Pirteää marraskuun viikkoa Sinullekin!

Peuroja ja smoothia

Tässä me tuijotamme toisiamme - peura ja minä.
Peura on pihassamme aterioimassa talviomppupuun alla. Minä seuraan ja kuvaan puuhia alatalon parvekkeelta.
On se nyt ihan suoraan myönnettävä, että olen jättänyt nuo omput puun alle noille söpöläisille.
Nimittäin pohdin sitä, korjaanko omput kompostiin vai jätänkö peuroille. Ajattelin, että parempiin suihin menevät, kun en vie kompostiin. Sinne riittää ihan muutakin kerättävää pihalta. Eivät kauriit tee tuhojaan pihassamme sen enempää kuin pakkanenkaan, verottavat ihan kohtuullisesti - ihan vaan henkensä pitimiksi. Enemmän  jänis ehtii tehdä pahojaan. Sille maistuu hyvin vastaistutettujen puiden rungot ja versot. Kun vielä muutaman puun suojaan, niin talvi voi tulla.

No, kauan se ei halunnut minua tuijottaa, vaan nosti peräpeilinsä pystyyn ja ampaisi tuohituomien välistä metsään.
En tunne peurojen ruokalistaa niin tarkkaan, mutta syksyisin noille nuo omenat näyttävät maistuvan. Manantaina kauriita oli viisi tuossa ruokailemassa, tänään ainoastaan kaksi.

Itse olen siirtynyt vaihteeksi näihin aamusmootheihin. Kuvat ovat heikkotasoisia, pahoittelen.
Tehosekoittimessa on luonnonjugurttia ja omia mustaherukoita pakkasesta. Ananakset antavat makeutta. Lisäksi kaadan tuonne hampunsiemenia ja macaa. Niitä saa terveyskaupasta.

Tuon aamusmoothin voi varioida. Tässä makeuttajana toimii banaani. Lisäksi siinä on raakasuklaajauhoa, jota ystaväni B on myynyt minulle. Jos haluaa varmistaa proteiininsaantinsa, osan jogurtista voi korvata rahkalla.

Muutama vuosi sitten ostin Tallinnan torilta tyrnimarjoja. En ole niitä aiemmin syönyt, joten maistelin varovasti. Kyllä ne maistuivatkin vähän erikoiselta, mutta sitten hullaannuin niihin täysin. En ole löytänyt kotimaisia pakastetyrnejä. Onkohan niitä jossakin? En haluaisi ostaa ulkomaisia pakastemarjoja, koska ne pitäisi keittää.

Amarylliksen kukintaan virittelyä

Kohti joulua ollaan menossa. Se on nyt sanottava ääneen, vaikka moni siitä pahastuukin. Joulukukat voi huoletta hankkia vaikka jouluviikolla kaupasta. Tosin on muitakin vaihtoehtoja. Itse haluan yrittää kasvattaa  itse.
Sekä omat että lähisuvun amaryllisruukut viettivät kesää museon takaterassilla. Loppukesästä nostin ne sisään ja laitoin ne pimeään kaappiin, jossa olivat ilman kastelua parisen kuukautta.

Viikonloppuna kumosin kaikki sipulit ulos ruukuistaan. Putsasin kuihtuneet lehdet ja huonot juuret pois. Kaadoin  pesuvatiin kevytsoraa pohjalle ja sitten vettä. Sipulit pääsivät sorapetiin niin, että juuret saivat juoda vettä ilman, että sipulit kastuivat. Vuorokauden vesitankkauksen jälkeen istutin sipulit uuteen multaan saviruukkuihin.

Ruukut valtasivat ikkunapaikat, koska patteri on siinä alapuolella. Hieman lisäsin lämmitystä vuorokaudeksi. Nyt sitten odotellaan, josko siitä lähtevät uuteen kasvuun.

Amarylliksen kukkavana on aika painava. On hyvä istuttaa kasvi jo suoraan painavaan ruukkuun tai sitten laittaa muoviruukussa oleva joulukukka raskaaseen suojaruukkuun. Kukkakepin voi jo tässä vaiheessa asettaa ruukkuun. Itse tilasin noita kukkakeppejä Elsan lempituolista. Olen käyttänyt niitä kesäisin tukemaan pelargonioitani ja talvisin amarylliksiani.

Jos ritarinkukat eivät ehdi jouluksi kukkaan, niin voin noista nauttia myöhemminkin. Tämä kaunokainen lykkäsi uutta kukkavartta keskellä heinäkuuta.

Keskipihan väriläiskä

Keskellä pihaa jököttää vanha jäkälän peittämä orapihlaja.
Tänä vuonna en kerännyt siitä marjoja. Marjat ovat muuttuneet ihan tumman punaisiksi.
Miten sitä silmä hakeutuukin tuohon punaiseen niin mielellään.

Orapihlaja seisoo aivan keskellä puutarhapihaa, kolmen rakennuksen muodostaman kolmion keskellä. Sen alapuolella näkyy alatalo ja yläpuolella oikealla ylätalo ja vasemmalla huvimaja.

Talvipata

Pataan on nyt vaihdettu talvikasvit.
Huhtikuussa siinä paleli orvokit ja kesällä lämmittelivät petuniat. Keväällä kylvetyt krassin siemenet olivat loppukesästä muuttuneet muhkeiksi kukiksi. Pakkanen palellutti kaikki kasvit.

Nyt on ollut myynnissä Calluna-ruukkuja, joissa kasvaa kolmea väriä samaa kasvia.

Keskelle pataa istutan perinteisesti jonkun havun. Nyt sinne pääsi pikkutuija, joka on koristanut koko kesän terassiamme. Saa nähdä, pääsekö se keväällä jo johonkin kukkapenkkiin vai kasvattaako se vielä kokoa kesälläkin jossakin ruukussa.

Tämän syksyn uutuus oli vuorenkilpi. Harvensin kukkapenkkiäni, missä nuo kasvavat vieläkin liian tiiviisti.

Olen oikein tyytyväinen vuorenkilven suuriin ilmeikkäisiin lehtiin, jotka lepattavat mukavasti syystuulissa. Mieleeni nousee kuva Disneyn kirjan pikku-Dumbon valtavista korvista.