Olen kolmas emäntä Vironperällä. Ennen minua ovat olleet Kaarina ja Kyllikki. Toki tuo yli satavuotinen hirsinen rakennus on nähnyt muitakin emäntiä, joita en edes tiedä nimeltä, mutta silloin kivijalka seisoi parisataa metriä koilliseen.
Nyt kun takkahuone on tyhjä ja odottaa sisustamista, minut valtaakin rimakauhu. Mitä näistä kaikista kalusteista valitsen tuohon huoneeseen? Voinko hankkia sinne ihan jotakin omaa uutta minun silmääni miellyttävää vai tyydynkö pyörittelemään edellisten emäntien valitsemia huonekaluja? Maailma on muutenkin ylikyllästetty tavaralla.
Näillä edellisillä emännillä oli varsin erilainen sisustusmaku. Kaarina on päässyt sisustamaan täysin uutta ja tyhjää tilaa. Hänen ratkaisunsa ovat olleet sen hetken, 60-luvun klassikoita. Tuota aikaa edustavat mm. paikalle rakennetut kaapistot.
Ruokailuhuoneen kaapisto on kuvassa ja samassa huoneessa on rouvan hankkima Artekin valaisin.
Takkahuoneen verhot olivat Artekin Sienaa. Nyt nuo verhot roikkuvat yläkerran vierashuoneessa. Kaarinan maku oli aika pelkistetty.
Kyllikki edusti taas romanttista, pursuilevaa linjaa. Hän osti paljon uusia tyylihuonekaluja ja vaihtoi ikkunoihin pitsiverhoja. Hän halusi asua sellaisessa kodissa, jossa tunsi itsensä onnelliseksi.
Takkahuoneen pelargonit vaihtuivat värikkäisiin muovi- ja silkkikukkiin. Hän kuivatti ruusuja ja talosta löytyikin useita kulhollisia kuivaneita kukkia. Lisäksi Kyllikki oli keräilijä. Talo pursuaa tavaraa. Toki suurin osa tavaroista on järjestetty hyvin tarkasti paikoilleen.
Kyllikki keräsi sinistä lasia. Tässä osa ruokasalin ikkunakokoelmasta. Pukeutumishuoneensa seinälle hän järjesti kaikki korvakorunsa. Ihailen hänen järjestelmällisyyttään. Itselläni ei todellakaan ole tuota ominaisuutta.
No, ehkä nyt ei tarvitsekaan tietää, minkälaiselta haluaa kaikkien huoneiden näyttävän. Mennään nyt vaan huone kerrallaan ja kokeillaan, miltä huone tuntuu erilaisilla kalusteilla. Jos ei tunnu hyvältä, niin huomenna voi valita jotakin muuta.
Luulen, että tämä pyöritys jatkuu pitkään.
Erilaisten vaihtoehtojen pohdiskelu ja kokeilu on toisaalta hauskaa puuhaa.
VastaaPoistaSussi, on ehdottomasti hauskaa puuhaa. Talossa todellakin on, mistä valita. Kun en nyt vaan ota tätä hommaa liian vakavasti.
PoistaKaunista on tuo sininen lasi ikkunaa vasten - ja supisuomalainen talvimaisema takana. Olet paljon vartija, mutta varmasti itseään saa toteuttaa, kun on talon emäntä.
VastaaPoistaLilium, siniset lasit ovat kauniita. Ne saavat olla toistaieksi paikoillaan. Tosin itseni tuntien, jonkun ajan kuluttua siellä on kasveja väleissä - vähintäänkin kevätkylvöt ottamassa aurinkoa.
PoistaJotenkin tuntuisi kivalta ajatukselta, että toisit huoneisiin myös jotain omaa. Olisi sitten kaikkien kolmen emännän tyyli näkyvissä. (Joskin ymmärrän, että jos perinne jatkuu, jostain on pakko välillä luopuakin tai loppuu tila kesken :))
VastaaPoistaAnnukka, kaikki tavara ei todellakaan mahdu sisään. Tässä talossa ehkä suurempi tarve on tavaran uloskannolle kuin sisäänkannolle. Tätä lajittelutyötä ja poisheittämistä kyllä ollaan tehty ja koko ajan tehdään. Navetta ja talon sivukkaat toimivat hyvänä välivarastona.
PoistaSe oma on ainakin kasvit ja kukat. Niitä ei ole koskaan liikaa.
Aivan täysin erilainen tilanne siellä sinulla kuin täällä minulla. Meillä olisi todellakin aika kantaa sisälle jotakin uutta ja saada sisustukseen vaihtelua:) Ollaan nyt asuttu jo Lohjallakin 14 vuotta ja edelleen lähes kaikki kalusteet ovat alkuperäisiä, meillä jo opiskeluasunnossa olleita:( Huoh, mutta mitäs ostettiin niin jämäkkä pirtinpöytä ja penkit, kuka nyt näitä hennoo pois heittää kun ehjiä ovat;D Sinulla on ihana tilanne kun on mistä valita, vaikka monista kauniista kalusteista on tietysti vaikea laittaa mitään pois!
VastaaPoistaMinna, hyvä jos olette hankkineet heti alkajaisiksi priimaa kalustetta, eikä mitään väliaikaisratkaisuja. Silloin ei ole kiire uutta hankkimaan. Toki sitä haluaa jotakin vaihtelua. Kun lapseni olivat pieniä ja oleskelin pääasiassa keittiössä, niin vaihtelin kovasti keittiön pöytäliinoja ja verhoja. Se piristi mukavasti.
PoistaSiinäpä pulmaa! Ajattelen niin, että valitset kalusteista ne jotka mielestäsi sopivat ja hankit uusia, oman mielen mukaisia jos on tarvetta. Luulen että se luo mielenrauhaa, jos kaikki on oman valinnan mukaisia. Onhan se hyvä kierrättääkin. Ja ne kukat, ehdottomasti!
VastaaPoistaEeviregina, yhtä uutta "vanhaa" kaappia olen vähän kuolannutkin. Mutta käytännöllisenä ihmisenä en nyt ryhdy sitä hankkimaan. Navetasta löytyi Kyllikin vanha 50-luvun kaappi. Taidan tyytyä siihen.
PoistaKerroksellisuus ja tyylien hienovarainen yhdistely on aina mielenkiintoista, itse tykkään ehkä eniten semmoisista kodeista. Teillä näyttää juuri sellaiselta :)
VastaaPoistaMaria, kerroksellisuutta täällä kyllä riittää, tosin hienovaraisuudesta en olisi niinkään varma.
PoistaMitään yhytenäistä linjaa taloon ei kyllä tule. Jokainen huone on todella erilainen. En ryhdy edes tavoittelemaan mitään sellaista. Yritän nyt ensin ainakin saamaan jokaisen huoneen näyttämään jotenkin yhtenäiseltä vaikka viereinen huone voi edustaa sekä eri tyylisuuntaa että eri aikakautta.
Taas niin ihana postaus:)
VastaaPoistaMarjamatilda, kiva, jos tykkäät!
PoistaOn sinulla miettimistä! Varmaan toiminnallisuus on tärkeä tekijä ja pitäähän talon olla emäntänsä näköinen. Onnea valinnoillesi!
VastaaPoistaMaarit, on tässä pähkäämistä. Mutta kokeilemalla eri ratkaisuja tässäkin asiassa päästään eteenpäin. Luulen, että tässä talossa tulee kyllä näkymään kaikkien emäntien kädenjälki. Kiitokset vaan edellisille - hyvä tästä on jatkaa!
PoistaAinakin tämä sivusto on ihana! Se viestii emännän kauneudentajusta, järjestelmällisyydestä, lämmöstä, aktiivisuudessa ja valmiudesta kuunnella, kokeilla ...
VastaaPoistaGO WITH THE FLOW!
Ulla, oho, tulipas sieltä kannustusta. Kiitos vaan! Eteenpäin mennään intuition ohjauksella virtauksessa.
Poistaon aina haastavaa, kun tooisaalta haluaisi jättää oman jälkensä sisustukseen ja toisaalta kunnioittaa eddellisten asujien perintöä. Ajattelen itse, että jos edelliset emännät ovat saaneet sisustaa kotinsa niin että ovat siellä viihtyneet ja olleet onnellisia, niin mikset sinäkin saisi laittaa huoneet mieleiseksikin . edelliset on niin ääripäitä, että ksekitielle mahtuu monta vaihtoehtoa. Ihanaa kun talossa on sukupolvien ketju näkyvissä. Uudistamisen iloa!
VastaaPoistaLaura, juurikin näin. Kunnioitan edellisten emäntien useita ratkaisuja. Tosin tavarapaljoutta haluan seuloa. Tässä projektissa huomaa konkreettisesti, miten edelliset sukupolvet ovat ponnistelleet ja kuinka helppoa on siten seuraavilla. Vaikkakin ensi reaktioni oli, että haluan kaiken "näyttävän omalta". Kun sitten ryhtyy tarkemmin miettimään, niin ihan kelpo ratkaisuja ovat edelliset emännät tehneet. Nimittäin en halua mitään "pintamuotia", hetkessä eläviä ratkaisuja. Toki myönnän, että eri aikoina eri värit ja ratkaisut viehättävät silmää eri tavalla.
Poista