perjantai 20. helmikuuta 2015
Käytävän koristelua
Aloitin käytävän seinien koristelun.
Halusin kiiltävää seinille. Oho, mitä kummallisia haluja! Keräsin teräksisiä ja hopeisia ja ehkä tinasiakin seinälautasia. Osan jopa putsasin ja mies hakkasi nauloja uusille seinille.
Ihastuin unkarilaisen Bodil Lazlon suureen tauluun. Siinä on tuo vaaleanpunaisen ja oranssin liitto, josta erityisesti pidän. Siinä sattui olemaan vielä hopeiset kehykset, niin se pääsi hopeapaisteeseen.
Jotakin kummallista on tapahtunut. Olen aina suorastaan inhonnut Kyllikin tarjoiluvaunuja. Nyt siirsin toiset käytävälle. Lastasin niille talon hopeisia kynttilänjalkoja. Löysin pienen Sibeliuksen kipsipään. Häntä juhlitaan tänä vuonna tässäkin talossa.
Sibeliuksen painavaa päätä tasapainotetaan tässä asetelmassa Aimo Okkolinin keltaisella maljakolla.
Tähän vuodenaikaan jokaisessa asetelmassa on oltava tulppaaneita. Nyt voikin tulla sitten viikonloppu. Olen valmis!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kauniita esineitä, pidän erityisesti tuosta tarjoiluvaunusta ja sen asetelmasta <3
VastaaPoistaMinna, tarjoiluvaunun asetelma on minunkin mielestäni onnistunut. Ehkä sitä vaunua ei sitten oikein erota asetelman alta.
PoistaKauniisti olet seiniä koristellut. Tuo tarjoilöuvaunu kaikkine esineineen on kaunis. Jospa makusi on muuttunut niiden suhteen.
VastaaPoistaOikein ihanaa viikonloppua!
Mummeli, ihmeellisesti olenkin nykyään kiiltävän perään. Kummallisesti se maku muuttuu, kun vanhaksi elää.
PoistaMukavaa viikkoa Sinulle!
Ei hassumpi harrastus, tuo koristelu kauniilla esineillä.
VastaaPoistaJuhlavan kauniita näkymiä!
Akileija, sitä ei nuorena tiedä, mihin harrastukseen sitä vanhana päätyy. Nautitaan nyt tästä, kun puutarhaa ei pääse vielä kääntämään.
PoistaKaunista! Tuo taulu on todella upea, tuo minulle Lapin mieleen
VastaaPoistaSussi, kiitos! Ihailen aina sinun upeita Lapin kuviasi.
PoistaIhana tarjoiluvaunu! Älä välitä: minäkin halusin sen rottinkisen kukkapöydän, ihan samanlaisen kuin oli kotona, kun olin lapsi ja jollainen sinulla on nyt takkahuoneessa;)
VastaaPoistaUpeaa, kaunista tuo sininen lasi vasten ikkunaa.
<3
Leena, jotenkin vaan tuo makukin muuttuu pitkin matkaa - suosikit ja inhokit vaihtavat paikkaa. Tai sitten vaan alan hyväksymään esineitä ja asioita enemmän vanhemmiten.
PoistaSininen lasi on ihana. Mielestäni tuo hopea sopii hyvin nimenomaan myös sinistä vasten.
Upea asetelma tuossa tarjoiluvaunussa, joka on kyllä minun mielestäni ihan tosi kiva huonekalu. Itse en valitettavasti sellaista omista :(
VastaaPoistaPilvi, kiitos - minäkin pidän asetelmasta. Tästä talosta löytyy vanhoja tavaroita vaikka millä mitalla, kun mitään ei ole pois heitetty niin kuin yleensä ihmiset tekevät.
PoistaVälillä mielihalut yllättää.. Joskus sisustin vastoin kaikkea sitä, mitä kuvittelin tietäväni itsestäni, huoneeni lähes täysin valkoiseksi ja se oli ihana!
VastaaPoistaTykkään erityisesti tuosta asetelmasta, niin muodosta kuin väreistäkin. Jotenkin rauhallinen tunnelma, mutta silti jännittävä!
Oletko käynyt katsomassa/kuuntelemassa Kansallisoopperassa Kullervon? Jos et, niin ehdottomasti kannattaa. Olen nyt hehkuttanut sitä kaikille, jotka ovat suostuneet kuuntelemaan! :D
Paula, miten sitä kuvitteleekin tuntevansa itsensä, mutta hetkessä mielihalutkin heittävät häränpyllyä.
PoistaMutta hauskinta on juuri tuo tekeminen. Kait se on jonkintasoista luomista. Tunnelmien ja tilojen luominen ja huomenna senkin voi taas muuksi muuttaa. Kunhan ei ota liian vakavasti noita juttuja.
En ole nähnyt Kullervoa. Yleensäkin Kalevala ja sen tulkinta kiinnostaa. Taidanpa pistäytyä!
Noin se homma etenee. Talo muuttuu sinun näköiseksi.
VastaaPoistaTaulusta pidän etyisesti.
Aimarii, näin se etenee pienissä palasissa kerrallan. Tätä tehdään nyt kun ei pääse vielä pihahommiin. Sussi tuossa jo edellä kommentoikin, että taulu tuo hänelle mieleen Lapin, vaikkas e onkin Unkarin pustalta.
PoistaHieno asetelma tarjoiluvaunuissa. Minäkin ihastelin noita sinisiä pulloja, kauniita!
VastaaPoistaOnpa teillä haastetta noiden esineiden sijoittelussa, mutta hieno jälkeä, tosi hienoa! Tarjoiluvaunu on niin "Kyllikin näköinen", mutta niin sitä itse kunkin maku muuttuu. Asetelma on upea.
VastaaPoista