Kivihommissa kesähuoneella

Onneksi tänään ei satanut. Pääsi ihan oikeisiin töihin - pihatöihin. Tontin reunamilla uinunut vanha savusauna on saatu sisältä jo kesähuonekäyttöön. Ulkohommia on ollut tämän päivän ohjelmassa.

Kesähuoneen aamuauringonpuoleinen kiveys oli tämän päivän to-do -listalla. Ilta-auringonpuoli oli jo kivetetty viikkoa aiemmin. Kuvassa tytär ja isänsä kivettämässä. Minä keskityin enemmän viereisen alueen rikkaruohojahtiin.

Sisäänkäynnin edessä olevan kukkapenkin olen istuttanut suurimmaksi osaksi viime syksynä. Pientä täydennysistutusta olen lisäillyt keväällä. Penkki reunustettiin liuskekivillä.  Kukkapenkki oli rajattu kirjokuunliljoilla. Se sijaitsee talon pohjoispuolella.

Varjohiippoja ja pikkurodon istutin jo syksyllä. Keväällä täydensin mm. valkealla jouluruusulla ja iriksellä.

Aamukahvilla voi ihailla rehevää peltomaisemaa ja mittailla synttärivaahteroita: Kirjovaahteraa ja Koreavaahteraa.

Lavakauluslaatikossa herneet jo ovat hyvässä kasvussa.

Tuunausta sateisen sunnuntain ratoksi

Istutus- ja kitkemishommat päättyivät jo heti aamupäivällä sadekuuroon. Näytti siltä, että sade tuosta vaan innostuu lisää, joten puutarhatöistä ei sitten tullutkaan mitään. Löytyisikö mitään mukavia sisähommia? Mies puuhaili autotallissa. Autotalli on täytetty eri vuosikymmenten kaapeilla, lipastoilla ja muilla poistohuonekaluilla, kun sisään on kannettu jotakin kauniimpaa tai käytänöllisempää. Katseeni kiinnittyi n. 40-luvun tiskipöytään. Kaapeissa oli valtavia purkkeja säilytyksestä -  jäteöljyä? Tuosta työstän kuistille uuden kalusteen.
Keskikaappi on halkokaappi ja pari leikkuualustaa on pöydässä. Ilmeisesti tuolloin tiskattiin vadeissa. Tiskipöytä oli kuorrutettu sementtijätteellä ja ties millä. Ehkä sen päällä on sekoitettu laastia. Kokeilin erilaisia aineita, millä saisin tiskipöydän esiin. Parhaan tuloksen antoi hiomakone.
Vihreä maali on mukavasti ravistunut - saakin olla.
Kaappi päätyi alatalon kuistille ja sitten tietysti kaikkea kaunista koristeeksi.

Ennen pionien kukintaa

Päivä on kuuma. Istun riippakoivun varjossa. Koivunoksat väreilevät kumollaan olevan pöydän pinnalla. Akilleija piirtää siihen varjonsa.

Dramaattisen kukkapenkin akilleijat availevat kukintojaan. Kuvassa on Black Barlow ja Green Apples.

Kuuruoho lopettelee kukintaansa ja on jo siirtynyt valmistamaan koristeellisia siemenkotiaan.

Pionipenkin tulppaanit pudottelevat terälehtiään. Lehtokilleijat ja ukkolaukat värittävät penkkiä. Pionien nuput pullistelevat lupaavasti.

Kuistin penkin kukkaruukkujen sekaan olen lisännyt linnunpönttöjä ja Pentikin lintuja. Pikkuväki leikkii niillä mielellään. Nyt ei vähään aikaa leiki. Kirjosieppo löysi itselleen oivan pesäpaikan.

Kamerakierroksella puutarhassa

Illakot kukkivat rannassa. Ne ovat kasvaneet oikein pitkiksi hujopeiksi ja niitä on valtava pehko. Näyttää siltä, kuin violetti seinä olisi noussut peittämää lampimaiseman. Kylvin ainakin kaksi vuotta sitten nuo siemenet ja vihdoin viime syksynä istutin taimet rannalle. Nyt sitten nautin tuloksesta. Maltan taittaa oksia kukkakimppuun.

Omenapuun alla kasvaa piparjuuri. Kukinnot ulottuvat minua rintaan asti. Muutama kukinto päätyy maljakkoon.

Köynnöshortensia lähentelee orvokkeja ylätalon portailla.

Valkeat lehtoakilleijat vaeltavat kukkapenkeissä. Hyvä niin - pidän akilleijoista ja valkeita kukkia ei ole koskaan liikaa.

Ensimmäiset kurjenmiekat avaavat kukintojaan saniasviidakossa rannalla. Ranta on todella luonnonmukaista. Huomaan pitäväni yhä enemmän luonnonmukaisuudesta. Niittyleinikit saavat kukkia penkeissäni ja muutaman vuohenputkenkin jätän poistamatta.

Ikivanhassa valkeassa syreenissä keikkuu muutama kukka, joista leviää hurmaava tuoksu. Se huutaa parempaa hoitoa. Violetit pihasyreeninkukat alkavat jo ruskettua.

Sen sijaan kitsaastikukkivassa Mikkelirodossa on tänä vuonna useampi kukka. Tähän asti se on käyttänyt voimansa lähinnä pituuskasvuun.

Eliaksen ja Johanneksen jalanjäljissä Sammatissa

Olen saanut viettää ihastuttavan päivän aikamatkalla suomalaisuuden juurille.
Yllä oleva maisema syöpyi Elias Lönnrotin mieleen. Kuva on otettu hänen lapsuuden kotipihastaan Paikkarin torpasta.

Torppa rakennettiin vuonna 1800 ja Eliaksen aikaan käytössä oli ainoastaan yksi huone, jossa asui yhdeksän henkeä.

Rakennuksessa on malkakatto, jonka alla on päreet.

Tuvassa on niukasti esineitä. Pikku-Elias vietti paljon aikaa ulkosalla, vehmaassa länsi-uusmaalaisessa maisemassa.

Elias oppi lukemaan jo varhain ja viihtyi hyvin kirjojen ääressä. Hän valmistui sittemmin sekä filosofian että lääketieteen tohtoriksi. Lönnrot teki kaikkiaan yksitoista pidempää runonkeruumatkaa ja Kalevalan ensimmäisen version hän julkaisi 33-vuotiaana. Marian kanssa heille syntyi viisi lasta - poika ja neljä tytärtä.

1870-luvulla Lönnrotin perhe muutti Helsingistä Lammin taloon Sammattiin. Taloa korjattiin ja lisärakennettiin ensin muutama vuosi. Talo sijaitsi umpimetsässä, johon piti rakentaa tie perille asti. Elias halusi pois hälinästä, sosiaalisista velvollisuuksista  ja halusi keskittyä työntekoon.

Niin sydänmailla asuttiin, että talossa piti olla susiovi. Sudet onnistuivat toisinaan syömään karjaa. Suuressa tuvassa seurusteltiin ja Elina tytär soitti pianoa. 

Tuberkuloosi oli tuon ajan vitsaus. Elias hautasi lapsistaan neljä. Vaimonkin kuoltua tytär-Ida hoiti isänsä tämän vanhuuden päivinään.

Sammatin toinen mahtisuku oli Lohikosket, entiset Bergmanit. Johannes Lohikoski oli sukunsa viimeinen ja asui talossa, joka rakennettiin 1700-luvulla. Talo toimii nyt museona. 

Talo on kaksikerroksinen. Alakerrassa elettiin arkea tuvassa. Emännällä ja isännällä oli molemmilla omat kammarit.

Yläkerta on kaunis ja valoisa ja siellä seurusteltiin vieraiden kanssa.

Talo oli oikein sivistynyt. Kirjastohuoneesta löytyy aikakauteen nähden laaja kirjasto. Yläkerrassa pidettiin myös kiertokoulua kyläläisille. Pitkissä pulpeteisssa on mustepulloja ja rihvelitauluja.

Yhteistyöllä ja talkoilla on pitkät perinteet suomalaisten historiassa. Sammatin kirkon rakentamiseen ovat kyläläiset osallistuneet aktiivisesti. Kirkossa on kattokruunuja, joista yksi on talollisten ja toinen talottomien lahja yhteiseen hyvään. Kirkkorakennuksen vieressä seisoo vanha aittarakennus, josta haettiin yhteiset siemenperunat 1800-luvun lopun nälkävuosina. Näin sammattilaiset selvisivät hengissä pahimmista katovuosista.

Kirkkomaalta löytyy Elias Lönnrotin ja Johannes Lohikosken hautojen lisäksi myös kirjailija Eeva Joenpellon hauta.

Vironperän yleisökierrokset

Hei, tervetuloa Vironperälle!
Meillä järjestetään opastettuja kierroksia ryhmille nyt kesällä.
Tänä keväänä tällä on käynyt 847 vierailijaa tähän mennessä.
Yleisökierroksille pääsee ilman ryhmää vaikka yksin. Yleisökierroksia järjestetään lauantaisin pari kertaa kuukaudessa aina kello 13.30 - 14.30. Huomenna lauantaina on yleisökierros ja samoin kesäkuun viimeisenä lauantaina. Heinäkuussa olemme kiinni ja nautimme kesästä ihan vaan omalla porukalla.

Elokuussa yleisökierroksia on 4. ja 18. päivänä ja  syyskuussa 1. ja 15. päivänä.
Opastan ryhmiä itse yhdessä Eiran, Seijan, Susannen ja Margitin kanssa.

Kyllikin pukuja ja kattauksia on tänä kesänä näytillä sisätiloissa.

Ylinnä teetarjoilua venäläisistä porsliineista ja alempana pitsinen mehuhetki.

Soita Lohjan matkailupalveluun p.  044 369 1309    ja kerro, että olet tulossa. Näin osaamme varmistaa oikean määrän oppaita paikalle.

Kylmä rintama

Omenankukintaa riittää. Syreeni availee nuppujaan.

Ehdin jo päivitellä, että koko kesä on jo ohitse ennenkuin se on alkanutkaan. Tuntui siltä, että kaikki kukat kukkivat samaan aikaan. Auringossa kasvaneet tulppaanit jaksoivat kukkia vain lyhyen ajan, kun aurinko paahtoi koko ajan. No tehokkain keino tähän hidastukseen oli ilman muuttuminen koleaksi.

Keltakotakuusama kukkii ja lumipalloheiden kukinnot ovat vielä kellanvihreitä. Kohta ne muuttuvat lumivalkeiksi.

Muutama tulppaani kukkii vielä. Kaikkia sulottaria on kuvattava, jotta voi ihailla ja muistella taas pimeinä ja kylminä kausina.