Villivihanneskurssi Vironperällä

Tänään retkeiltiin Vironperän tiluksilla keräämässä villivihanneksia.
Lohjan seudun lähiruokayhdistys järjesti villivihanneskurssin.
Ohjaajana toimi ravinto- ja fytoterapeutti Mia Paaso.

Keräsimme kuusenkerkkiä, joista Mia valmisti meille teetä. Hunajaa kyytipojaksi ja hyvää oli.
Nokkonen on tämän vuoden rohdoskasvi, joka on hyvän kunnon, vastuskyvyn, elinvoiman ja virkeyden lisääjä. Poimimme myös voikukan, maitohorsman, poimulehden, piharatamon, siankärsämön ja vuohenputken lehtiä.
Pian maitohorsmat kukkivat. Kerää niitä ja huuhtele kukinnot , laita veteen ja vielä ripaus luomusitruunaa. Saat hyvää kesäjuomaa.

Lopuksi vielä söimme vuohenputki-basilika -juustopiirasta. Pellilliseen piirasta oli lisätty 4 dl hienoksi hakatua tuoretta vuohenputkea ja 10 basilikanlehteä. Maistui hyvin koko ryhmälle.
Osan meidänkin puutarhan vuohenputkesta kannattaa kompostin ohella piilottaa salaatteihin, piiraisiin ja keittoihin.

Auringon viimeisten säteiden metsästys

Tontille paistaa huonosti ilta-aurinko. Itse asiassa aurinko enää pilkoittelee metsän takaa paikka paikoin jo aikaisin illasta.
Lähdin tutkimaan pihaa paikoista, joihin ulottuivat vielä auringon viime säteet.

Terassille paistaa ilta-aurinko. Kuistille taas aamuaurinko. Aamukahvit juodaan kuistilla. Terassilla on taas mukava istua saunan jälkeen.

Pionit avaavat raskaita kukintojaan.

Jasmiinien tuoksu levittäytyy koko puutarhaan.

Ilta-aurinko osuu ylälammella keltakurjenmiekkoihin ja alalammella saniaisiin.

Aurinko maalaa koivun ja heisiangervon varjot kesähuoneen seinään.

Ohdake, Cirsium

Päivän kasvi on ohdake. Niitä kasvaa meidän marjatarhassa suurina kasvustoina.
Suomessa kasvaa huopaohdakkeita, pelto-ohdakkeita, suo-ohdakkeita.

Pidän erityisesti ohdakkeen kukan väristä - tumman liilasta. Nämä värit eivät tee oikeutta tuolle oikealle sinipunalle. Kerään ohdakkeen kukkia kimppuuni.

Ohdake on Skotlannin kansalliskukka. He kertovat tarinaa siitä, että Skotlannin armeija joutui väijytykseen ja hyökkääjä oli kävellyt ohdakkeisiin ja reagoinut niin kovaäänisesti noihin kasveihin, että
Skotlannin armeija oli selvinnyt tuosta tilanteesta.

Suomessa kasvatetaan puutarhassa ainoastaan sinipallo-ohdaketta. Tämä ei kuulu cirsium-perheeseen, vaikka nimessä ohdake mainitaankin. Echinops bannaticusista on myös valkoinen muoto. Molempia löytyy puutarhastani. Ne kukkivat vasta elokuussa. Valkokukkaisen sinipallo-ohdakkeen kuva on viime kesältä.

Sateen jälkeen paistaa

Aurinko paistaa jälleen.
Harakankellot ovat nousseet istutusten välistä  kukkimaan. Ne keventävät kukkapenkkiä mukavasti.

Japanin siipipähkinä kasvattaa viehkeitä norkkoja.

Pionit aloittavat kukinnan.

Irikset lopettelevat kukintaa.

Huomaan nauttivani entistä enemmän  tontin luonnonmukaisista niittyalueista.

Sateiden välissä

Sateiden välissä piipahdan pihamaalla.

Juhannuksena keskellä päivää sisällä on valot.

Tuulee. Mongolianvaahterakin näyttää kasvattaneen pitkiä ohuita oksia.

Lumipalloheiden raskaat pompulat roikkuvat.

Onneksi tuuli ei ole karistellut ruusun terälehtiä.

Villakkopuskan kukat sojottavat kuka minnekin.
Sateen jälkeen usein paistaa. Sitä nyt odotellaan.

Raparperi, Reum rhaponticum

Äidin kasvimaalla, raparperin alla,
sammakolla koti oli kultainen.
Alla ruohomatto, päällä lehtikatto
hirsiseinä vihreä ja punainen.

Tontin parhaalla paikalla kasvaa Vironperällä raparperia. Pehko on ikivanha. Se on ollut siinä varmaan jo viisikymmentäluvulla. Joka vuosi sitä myös käytetään runsaasti. Meillä sitä käytetään eniten piirakoiden ja mehun valmistamiseen. Raparperimehu on paras janojuoma helteillä. Juuri muuhun sitä ei riitäkään. Viime kesänä raparperia oli pakko istuttaa lisää, koska esikoiseni oli valmistanut monta sangollista mehua ja piirakoita oli valmistunut keittiössä tuon tuostakin.

Tänään leivoin vaihteeksi raparperipiirakan. Vaihtelen kylläkin reseptejä. Nyt keksin kokeilla täytteeseen raparperin kaveriksi  mangotuorejuustoa. Ei hassumpaa!

Kivihommissa kesähuoneella

Onneksi tänään ei satanut. Pääsi ihan oikeisiin töihin - pihatöihin. Tontin reunamilla uinunut vanha savusauna on saatu sisältä jo kesähuonekäyttöön. Ulkohommia on ollut tämän päivän ohjelmassa.

Kesähuoneen aamuauringonpuoleinen kiveys oli tämän päivän to-do -listalla. Ilta-auringonpuoli oli jo kivetetty viikkoa aiemmin. Kuvassa tytär ja isänsä kivettämässä. Minä keskityin enemmän viereisen alueen rikkaruohojahtiin.

Sisäänkäynnin edessä olevan kukkapenkin olen istuttanut suurimmaksi osaksi viime syksynä. Pientä täydennysistutusta olen lisäillyt keväällä. Penkki reunustettiin liuskekivillä.  Kukkapenkki oli rajattu kirjokuunliljoilla. Se sijaitsee talon pohjoispuolella.

Varjohiippoja ja pikkurodon istutin jo syksyllä. Keväällä täydensin mm. valkealla jouluruusulla ja iriksellä.

Aamukahvilla voi ihailla rehevää peltomaisemaa ja mittailla synttärivaahteroita: Kirjovaahteraa ja Koreavaahteraa.

Lavakauluslaatikossa herneet jo ovat hyvässä kasvussa.