Huvimajan vieressä kasvaa suuri monirunkoinen hevoskastanja. Se on ainakin kaksikymmmentä vuotta vanha. Vuodesta vuoteen se vaan näytti samannäköiseltä ja -kokoiselta. Eikä se kukkinut ollenkaan. Sitten esikoinen ihastui siihen ja ryhtyi sitä hoitamaan. Putsasi keväällä viikatteella kaikki ruttojuuret sen lehvästön alta. Niin se alkoi elpyä. Ensin se kehitti muutaman kukan. Tänä vuonna jo useita. Niin monta ettei niitä enää kukaan laskenut.
Hevoskastanjan alla on mukava oleskella. Sen valtavat oksat suojaavat paahteelta ja oksien välistä on mukava näköala alalammelle.
Viime viikonloppuna pojat raivasivat moottorisahalla ylätalon yläpuolisen pihan metsänrajaa. Siirsivät rajaa muutaman metrin ylemmäksi. Veivät monta puukuormaa mönkijällä pellolle kasoihin. Metsänrajasta paljastui toinen hevoskastanja. Pienempi ja kapeampi. Nyt se voi kylpeä auringossa ja kerätä voimia ensikukintaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hevoskastanjat ovat niin upeita. Käytiin viikolla Tammisaaressa ja vanhojen pihojen kätköissä kukki mielettömiä hevoskastanjoita. Alku vaan niillä on niin tuskaisa kun pikkutaimet ovat niin jänöjen herkkua. Nautinnollisia hetkiä kukkaispuuun katveessa =)
VastaaPoistaHepokastanjat ovat kauniita, kiva kuulla, että teillä on niitä kaksi:)
VastaaPoistaJaloja lehtipuita saisi Suomessa olla pihoilla ja isoissa puutarhoissa enemmän. Täällä meilläpäin isojenkin talojen ja taloyhtiöiden pihoissa tahtoo olla nykyisin vain tuijia, jotka monesti ovat kärsivän näköisiä.
Meillä on myös pieni hybridihepokastanja, olen laittamassa blogiin kuvan sen kukasta.
Komea puu kukkiessaan tuo hevoskastanja:D
VastaaPoistaMeillä se on harvinainen, esiintynee vain istutettuna kotipihoissa (jos esiintyy?)
Oikein mukavaa viikonavihdetta sinulle, Irene<3
On se hieno puu ja aivan ihan kukka! Harmi vaan asustan liian kylmässä sille...
VastaaPoistaOih, hevoskastanja on mun lemppari! Täällä Oulun korkeudella sen menestyminen on vain siinä ja siinä...tammen olen saanut menestymään vuosikausia, mutta hevoskastanja reppana ei selvynnyt toissa talvesta :(
VastaaPoistaVielä joskus sitä kokeilen :)
Jori, eikös teidänkin pihalle tuollainen sopisi? Se vaatii ison pihan ja etelän lämmön.
VastaaPoistaSussi, tuijat kasvavat nopeasti ja niistä saa nopeasti hyvän näkösuojan. Ehkä siihen perustuu niiden suosio.
Inkivääri, meillä on kyllä enemmän mahdollisuuksia täällä, mitä kokeilla.
Vaahtera-Maria, onnea vaan jos olet saanut tammen viihtymään siellä pohjoisessa niin pitkään.
Äh, kommenttini ei tullut, vain joku error . no uudestaan! Tuo puu on ihana. Sain valtavan innostuksen pyuihin teillä vieraillessani. Mieleni tekee varmasti tulla joskus uudestaan. Ja se sinun omenanektarisi on tullut mieleeni monena kuumana päivänä. Aion yrittää hankkia sitä tänä syksynä. omat puut eivät tee tarpeeksi hedelmää, mutta tiedän ihmisiä, joilla omenoita on ongelmaksi asti.
VastaaPoistaAila, kyllä se tammi kohta innostuu kasvamaan myös pituutta, kun on ensin saanut juuristoa kasvatettua.
VastaaPoistaSanni, suuret lehtipuut ovat hurmaavia juuri nyt helteellä. Niiden varjossa on ihmisen mukava olla ja myös talojen. Olen onnellinen, että molempien talojen ympärillä on suuria lehtipuita tällä helteellä. Tule vaan uudestaan käymään eri vuodenaikana. Loppukesästä ja syksymmällä on taas eri näköistä.
Heips! Hevoskastanjan lehdet ovat kauniita ja nyt saatte nauttia kukinnoistakin. Hienoa! Kummaa, että arovuokkosi eivät menesty, itselläni ne ovat levittäytyneet kukkapenkkiin yhdestä pienestä alusta. Mukavaa kesää sinne Vironperään teille kaikille! t.mallamarja
VastaaPoistaMallamarja, kasvatin siemenestä vuokkoni. Joko itsenäistin ne liian varhain tai sitten väärään paikkaan. Hevoskastanjasta me nautimme!
VastaaPoistaUpeita puita nuo hevoskastanjat. En ole täällä Etelä-Pohjanmaalla tavannut niitä.
VastaaPoistaLezzie, sisareni istutti sukumme yhteiselle kesämökille Etelä-Pohjanmaalla hevoskastanjan taimen. Muutaman vuoden se sinnitteli ja sitten isäni istutti sen paikalle rhododendronin, joka kyllä kukoistaa.
VastaaPoista