Valtava myrsky oli kaatanut suuren haavan savusaunan takaa. Onneksi se ei kaatunut saunan päälle. Se kaatui samana iltana kuin isäni lähti. Vielä viime syksynä juhlimme isän 80-vuotisjuhlia Vironperällä.
Sisareni kirjoitti koskettavan runon. Tässä pieni pätkä runon keskeltä:
”...Vaikka kuolit
et voi lakata elämästä
sillä jokaisen mustarastaan
laulussa on äänesi.
Sillä siitä minä
Sinut muistan...”
Kaikki kuusi harmaasiepon poikasta ovat hengissä terassin pesässä.
Otan osaa suureen ikävääsi ja suruusi <3
VastaaPoistaItku tuli täälläkin tätä lukiessa. Isättömänä tyttönä voin kuvitella, miltä sinusta tuntuu.
VastaaPoistaOsanottoni, voimia sinulle.
VastaaPoistaKoskettava, kaunis runo.
Ilo nähdä siepon poikaset, näyttävät niin hellyttäviltä.
siskosi kirjoittaa kauniisti
VastaaPoistaVoi kuinka kauniisti kirjoitettu. Otan osaa koko sydämmelläni. /Mimi
VastaaPoistaOtan osaa suruusi, Irene<3
VastaaPoistaNyt oli hänen vuoronsa lähteä...
Lämmin halimus ja voimia Sinulle sinne Vironperälle.
VastaaPoistaKiitos kaikille teille osanotostanne!
VastaaPoistaOsanottoni, viimeinen kuva kertoo niin paljon.. Jaksamisia <3
VastaaPoista