Marraskuuta näyttää allakka ja lämpömittari kymmentä plussaa.
Kahteen otteeseen on meillä ollut kylmien syysöiden sykli, mutta muuten on ollut lämmintä ja aurinkoistakin. Syksyllä hommat eivät kulje kevään nopeudella, mutta pikkuhiljaa kumminkin.
Kattoprojekti sai viikolla jatkoa, kun Perälän Pasi kävi asentamassa ylätalon kuisteille myöskin uudet peltikatteet. Matalaprofiiliset pellit saatiin mahtumaan lappeen alle. Räystäskourut vielä puuttuvat. Kun ne on asennettu, pääsen perusparantamaan sisääntulojen istutuksia.
Puutarhapuolella on menossa kukkaruukkujen tyhjennys. Havut saavat tosin jäädä ruukkuihin.
Minulla on tapana istuttaa pikkuruisia perennoja eri kokoisiin ruukkuihin keväällä. Ne vahvistuvat ja kasvavat kesän ruukuissa kesäkukkien kumppanina. Syksyllä ne sitten itsenäistetään kukkapenkkeihin.
Lauantaina revin muutaman muovikääreen alapihan rinteestä. Rinne olikin pari vuotta kääreissä ja nyt aloitin istutukset. Sinne pääsi kolme kilpiangervoa, jotka kukkivat keväällä kauniisti vaaleanpunaisin kukinnoin ruukuissa. Vuorenkilpiä siirsin ylätalon edustalta, josta riittää vielä paljon siirrettävää materiaalia. Ne ovat monen inhokkikasveja. Nykyisin näen niissä paljon hyviä puolia. Lehdet ovat ikivihreitä, joita lehtokotilotkaan eivät saa reiitettyä ja kukat ovat kauniin värisiä. Rinteen yläreunaan istutin viitisenkymmentä Triump-tulppaania ja niiden yläpuolelle kivetyksen reunaan pääsivät pikkuruukkujen hopeatäpläpeipit. Kuvassa keskellä kasvaa vanha sammalrunkoinen terijoensalava. Rinteeseen mahtuu vielä istutettavaa ja multaa täytyy vielä kärrätä lisää.
Ylätalon sisätiloissa edetään hitaasti. Eteisen laitoin uuteen uskoon. Tiiliseinä oli täynnä tavaraa. Ne on nyt kaikki riivitty alas. Siirsin peilin ja laatikoston tuvasta tähän seinälle. Haluan vähentää tavaramäärää. Mattokin pääsi tuvasta eteiseen. Mallailen näitä nyt vähän kerrallaan ja jos en tykkää, siirtelen taas jotakin johonkin. Näitä tavaroita täällä riittää.
Lempeää pyhäinpäivää kaikille!
Kiva kuulla, että muutkin harrastavat perennojen ruukkuistutuksia kesäaikaan. Moni kasvi on minulla viettänyt ensin kesäkuukaudet ruukuissa ja sitten syksyllä istutan ne maahan. Siten pääsee tutustumaan kasveihin paremmin ja jää aikaa miettiä, minne ne haluaa lopullisesti sijoittaa.
VastaaPoistaVuorenkilpiä vuoroin inhoan, vuoroin niistä tykkää. Oikeassa paikassa ne ovat todella kiitollisia ja kauniita. Huomasin tosin, että vaikka kotilot eivät niitä pitsimäisiksi rei'itäkään, ne viihtyvät vuorenkilpien alla lisäänymässä.
Between, ihan on samanlainen ollut minunkin ajatuksenjuoksuni noiden pikkuperennojen ruukkuistuksissa. Moneen kertaan ne suunnitelmat loppusijoituspaikasta kyllä muuttuvat suven mittaan.
PoistaMinua ei kylläkään huoleta tuo vuorenkilpien alla olevat lisääntymispaikat, koska noita paikkoja on kyllä koko tontti ihan täynnänsä.
ne välttämättömät on tehty ♥
VastaaPoistaHannele, onnekesi olkoon jos olet saanut jo syystyöt pakettiin!
PoistaMinä onnistuin eilen illalla vielä tilaamaan lisää sipuleita ja havuja ja pikkupensaita.
istutin kerran omalle yläpihalle vuorenkilpeä, ja yllättäen linnut repivät lehdet kappaleiksi. Ilmeisesti se on varpusten mielestä hyvän makuista. Linnut osaavat välillä yllättää:)
VastaaPoistaSussi, oho, en ole ennen kuullutkaan moisesta. Meillä on pihassa paljon lintuja, mutta varpusia ei ole vielä näkynyt. Ehkä tämä on niin maaseutua ja varpuset enempi kaupunkilintuja.
PoistaMäntylän mummi, on se kummallista, miten nuo mieltymykset muuntuvat ajan kuluessa vai oppiiko sitä jotenkin näkemään myös noita harmaan sävyjä. Ennen kaikki oli niin ehdotonta. Tiesi tarkkaan, mistä pitää ja mitä inhoaa.
VastaaPoistaOnnea kyllä tarvisenkin roppakaupalla tuossa ylätaloprojektissa - kiitos vaan. Puutarhahommat ovatkin ihan letunkääntöä sen rinnalla.
Minäkin näen vuorenkilvissä kauneutta, kukinto on läheltä tarkasteltuna tosi kaunis. Syystyöt tosiaan etenevät verkkaisemmin kuin kevättyöt, olen yrittänyt edetä itseäni kuunnellen ja vähän kerrallaan tehden. Sisällä taas olen minäkin saanut vähän enemmän aikaiseksi.
VastaaPoistaMaria, ehkä se on syksyllä jotenkin haikeampaa, kun on niin pitkä matka siihen, että uutta alkaa taas pukata mullasta. Mutta eteneehän hommat näinkin. Se on pääasia ja todella on tärkeää kuunnella itseä. En enää pysty vääntämään juurikaan mitään väkisin. Onneksi ruuhkavuodet ovat takanapäin ja siihen on oikeasti mahdollisuuskin.
PoistaOn sullaki viälä monta rojektia meneellänsä. Eteläs jatkuuki syksy palio pitemmälle, nii että kerkiää tekemähän vaikka mitä, jos haluaa :) Vuarenkilipi on yks jokapaikanperenna. Mulla on sitä mones paikas...tykkään.
VastaaPoistaNavettapiika, projekteja pitää olla monta, koska ne eivät kaikki vedä. Yläpihan uusi projekti tökkäsi heti alkuunsa, kun jyrsin meni rikki. On nyt pajalla ja piti siirtyä sitten toiseen projektiin. Mutta ne eivät häviä mihinkään, joten ihan rauhallisesti edetään. Etelän hyvä puoli on todellakin se, että saa olla pihahommissa ihanan pitkään. Tykkään!
PoistaKiitos kirjautumisestasi blogiini :) Tulin teitenkin tutustuaan lähemmin, ja kyllä kannatti. Aivan ihana on Vironperäsi, niin myös blogisi. Töytyy tula uudelleen selaamaan koko blogi, kun nyt en enempää ehdi. Asettaudun seuraajaksi :) Tulikin lämpimiä päiviä, mukavaa viikkoa!
VastaaPoistaTylsä Mörökölli, tervetuloa! Mukava oli löytää sinut täältä blogistani. Tutkin eilen illalla kaunista ja persoonallista pihaasi blogistasi.
PoistaIhanan lämpöisissä merkeissä saatiin marraskuu liikkeelle. Pihalla on vielä yhtä sun toista puuhaa.
Vieläkin riittää mukavia ilmoja puuhasteluille :)
VastaaPoistaTämmöinen lämmin ja aurinkoinen syksy on ollut ihan mahtava! Puutarhatöihinkin pääsee vielä marraskuussa, ei yhtään hassumpaa =) Havut ovat ruukkuistutuksissa kauniita ympäri vuoden.
VastaaPoistaEi aina tarvitse olla niin tehokas ja ahkera, syksyllä on hyvä löysäillä, niin tekee luontokin valmistautumalla lepoon.
VastaaPoistaKauniina on syksy edennyt siellä, eikä valittamista omassa syksyssänikään.
Blogissani on postia sinulle!
VastaaPoista