Olin pienellä kävelyretkellä Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa Kaisaniemessä. Marraskuussa puutarhat ovat jo aika alastomia. Halusin nähdä, miltä näyttää ammattimaisesti istutettu puutarha näin haasteelliseen aikaan. Mitä opittavaa täältä löytyy? Tuntuu siltä, että lumettomat syksyt pitenevät ja olisi mukavaa löytää kasveja, joista voisi iloita myös tähän aikaan vuodesta.
Havut erottuivat mukavasti. Silmä lepäsi niissä. Kartiovalkokuuset ovat ryhdikkäitä. Marjakuuset ovat raikkaan vihreitä. Tuijia oli myös paljon istutettu. Orava hyppeli tuijan oksilla. Sitä oli mukava seurailla.
Nutkan sypressillä on hauskan näköiset oksat. Ne näyttävät jättiläiskokoisilta siiviltä.
Puutarhassa kasvoi monen sorttisia magnolioita. Ainoastaan poppelimagnoliassa oli vielä lehdet koristeena.
Pihaorjanlaakeri on ikivihreä. Se on kasvanut yllättävän suureksi. Minulla on pihassani yksi poikapuoleinen orjanlaakeri. Josko hankkisin sille tyttökaverin, niin saattaisi saada punaisia marjoja pihaa koristamaan.
Raikkaanvihreä mahonia näyttää vähän orjanlaakerilta. Se kukkii keltaisin kukin keväällä. Tätä voisi istuttaa johonkin puutarhan varjopaikkaan. Omassa pihassani ei ole tarpeeksi ikivihreitä kasveja.
Voi, miten kauniit pikkuomput koristavatkaan siperianomenapuuta! Tämä on ihan oikea omenapuu, vaikka omenat näyttävätkin melkeinpä ruusunkiulukoilta. Huikean hienolta tuntui kävellä oksien alla.
Toinen yhtä loistava marraskuun puu kutsui jo kaukaa. Piti oikein lukea nimilapusta, mikä riemastuttava tuttavuus tämä oikein on. Laavapihlaja, jonka marjat loistavat kauas. Marjat eivät ole tertuissa, eikä lehdetkään näyttäneet pihlajan lehdiltä. Ihmeellistä, että linnut eivät ole syöneet näitä marjoja. Hmm, mahtuisiko tämä pihaani!
Laavapihlajan taakse ilmestyi traktori ja kauhakuormaja. Mukana ollut pikkuystäväni innostui rattaissaan tästä näystä oikein kovasti ja pöristeli sitten koko loppumatkan.
Kaisaniemen puutarhassa on remontti meneillään ja suurin osa alueista on suljettuna kesäkuuhun saakka. Sinne siirretään Kumpulasta kasveja ja perusparannetaan paikkoja.
Italianmunkinhuppu antaa väriä puutarhaan tähän muuten aika harmaaseen puutarhakauteen. Noita sipuleita täytyykin metsästää.
Maanpeittokasveista pongasin keltapeipin. Sen lehdistö on kaunis marraskuussakin. Sitä en tiedä, onko se ikivihreä.
Marraskuun mielenkiintoisin perenna oli melko matala hopeaikiviuhko.
Puutarhaa kannattaa kehittää niin, että mielenkiintoa riittää kesän jälkeenkin. Sain ihan mukavasti ideoita ja myös mielenvirkistystä.
Olipa hyvä idea mennä kasvitieteelliseen bongaamaan marraskuussa hyvännäköisiä kasveja. Kun vielä noita erikoispuita saisi hankittuakin jostain...
VastaaPoistaOmat munkinhuppuni eivät ole tehneet marjoja ikinä, nytkin yritin kovasti niitä löytää, mutta ei näy. Ehkä niiden pitää vielä vähän kasvaa, ei niissä niin kovasti lehtiäkään ole ollut.
Saila, tutkin nettiä ja laavapihlaja esiintyi Mustilan sivuilla. Josko sitä sieltä saisi! Siperianomppua näytti olevan ainakin Ahosen taimistolla. Joten ei kait ihan mahdotonta noita jostakin saada. On tämä netti mainio peli!
PoistaMunkinhuput eivät sitten ilmeisesti ihan helppoja olekaan. Minulla ei ole niistä mitään kokemusta.
Tosi hyvä aihe näin marraskuun harmauteen. Kunpa pihani olisi hieman suurempi, niin istuttaisin kokeeksi nutkansypressin. Tai tuon laavapihlajan...
VastaaPoistaRiitta, nutkansypressi näytti olevan jo ihan juhlavan kokoinen puu. Laavapihlaja oli ehkä vähän pienempi, mutta kyllä sekin tilaa vie. Munkinhuppu onkin sitten jo ihan eri kokoluokkaa.
PoistaOi miten paljon löysit vielä silmänruokaa! Meillä on muutama tuija ja pari mäntyä, siinäpä tämän pihan talven viherrys. Paljon pitäisi hankkia lisää vihreyttä.
VastaaPoistaMeidän helmipihlajasta tykkään, mutta tänä syksynä siinä ei ehtinyt olla kunnon ruskaa. Marjoja kylläkin on.
Eeviregina, ei ole meidänkään piha mikään syyspiha. Ruska on vielä ihan hyvä, mutta sen jälkeen näyttää aika surkealta. Siksi lähdinkin tutkimaan ammattilaisten paikoista. Ja yllättävän kivasti siellä oli vielä silmänruokaa.
PoistaSiälähän oli viälä vaikka mitä kattottavaa. Mahoniaa mulla onki ja piäntä orianlaakeria yritän viärä talaven yli. Oi, mikä ihana laavapihilaja ja aivan outo.
VastaaPoistaNavettapiika, kasvitieteelliset ovat hurmaavia paikkoja. Matkoillakin tutkin aina uusien kaupunkien kohdalla josko sellaista löytyisi.
PoistaMinulla ei tuota mahoniaa ole ja sitä voisi hankkia. Sinun pihassasi kasvaa kyllä kiitettävästi havuja. Mielestäni ne ovat niin ryhdikkäitä ja vihreitä ja hyvännäköisiä ympäri vuoden.
En minäkään tuota laavapihlajaa ole aiemmin huomannut enkä tiennyt sellaisen olemassaolosta mitään.
Mielenkiintoisia kasveja, laavapihlajasta en ole koskaan kuullutkaan. Tosi kaunis!
VastaaPoistaKurjenkello, ihanaa tehdä tuttavuutta uusien kasvien kanssa. Tai kasvit varmasti ovat vanhoja, mutta minulle uusia. Muutenkin tuolla kasvitieteellisessä on niin rauhoittava tunnelma.
VastaaPoistaMielenkiintoisia kasveja. Varsinkin Nutkan sypressi. Viihdyn myös kasvitieteellisissä puutarhoissa. Käyn, kun kohalle osun.
VastaaPoistaEi olekkaan koskaan tullut syksyllä käytyä kasvitietteellisessä...kauniilta näytää syysasuisenakin..:)
VastaaPoistaKauniita bongauksia, hyvä idea käydä siellä nyt.
VastaaPoistaRemppa on saanut minut pystyttelemään sieltä poissa, mutta näköjään kannattaisi käydä.
Hei olipa ihan postaus!! Meillä on tuota keltapeippiä ja se on todellakin vielä yhtä freesiä kuin kuvassasi. Ei se taida kyllä lumen alta enää samanlaisena paljastua.. Hm täytyykin nyt keväällä oikein tarkistaa asia!
VastaaPoistaUpea tuo pihlaja, olenkin ajatellut hamuta pihanneni jonkin erikoisen pihlajan, johon tulisi kauniimpi ruska ja useammin marjoja kuin tavallisiin metsäpihlajiin. Olikos se viime syksynä kun marjoja tosin oli aika hurjasti.
Mukava postaus! Niinpä, tuli sellainen olo tästä että ainakin noita havuja olisi pihalle lisää laitettava ;)
VastaaPoista