Eilen oli ystäviä kylässä. Kokoonnuimme ison pöydän ääreen. Oli niin mukavaa taas tavata ja viettää aikaa yhdessä.
Tänään kuljen tyhjässä talossa. Korjaan eilisiä jälkiä.
Olen koristellut kodin pihan kukkasilla.
Onpa hiljaista.
Terassilla majailleet ruukut ovat nyt sisällä. Tänä vuonna ensimmäinen yöhalla ei yllätä.
Sisätiloissa sitä alkaa viihtyä muutkin kuin kukat.
Tänään on jo syyspäiväntasaus.
Miten mukavaa on viipyillä vielä tunnelmassa vieraitten jälkeen. Hiljaista ja tyhjää kaikkialla kuitenkin jotain vieraitten tuomasta ilosta ja puheen sorinasta.
VastaaPoistaKauniit kukkakoristeet.
Nyt taitaa todella alkaa syksy ja syksyn tuoma luopumisen aika, piha muuttuu avaraksi ja kukkien loisto häviää ja ruohon vihreys.
Sisätiloissa viihtyy niin kukat kuin ihmiset.
Molley, niin se on, että vieraat toivat mukanaan hyvää oloa ja iloa. Se jää jotenkin huokumaan tilaan. Samalla on kuitenkin niin hiljaista.
PoistaKesästä on nyt vaan luovuttava pikku hiljaa. Selvästi ilmat ovat viilenneet. Seuraavaa kasvukautta nyt sitten suunnittelemaan.
Talo tuntuu varmasti hiljaistakin hiljaisemmalta, kun iloinen puheensorina on lakannut ja ystävät lähteneet omaan kotiin...hiljaisuuden voi lähes käsin kosketella!
VastaaPoistaTasauspäivä jälleen yllätti, halla ei onneksi, hiljalleen syystyöt alkavat olla paremmalla puolella, aika vetäytyä haaveilemaan ja suunnittelemaan uutta kasvukautta, lähes talviunille!
Kaunis koristelu Sinulla ja ihania edellisen postauksen syysvuokot!
Saila, siltä se tuntuu.
PoistaTasauspäivä oli niin hiljainen. Tuulenvirekään ei käynyt. Oli täysi tyyneys.
Syksyn värit vahvistuvat pihalla.
Kohta voi jo hankkia kanervia ja muita syyskasveja.
Sipulit eivät ole vielä tulleet.
Nii se aika riäntää. Väkisinki iltojen pimetes, rupiaa sisähommat kiinnostamaha. Nua pikkumaliakot on kivan näköösiä ja niihi saa vaihrettua helaposti kukakki, sitämukaa ku ne kuihtuu.
VastaaPoistaNavettapiika, illat ovat jo pimeitä, joten pitkään ulkona ei edes voi olla. Tosin terassilla on mukava istuskella saunan lomassa. Sitä herkkua nautimme useasti myös viikolla jos en ole työvuorossa.
PoistaNoilla pikkumaljakoilla koristelen usein ruokapöydän. Näköyhteys säilyy, kun ei ole korkeita kukkalaitteita keskellä pöytää.
Noniin, se on varmaan sitten munkin myönnettävä siihen, että kesä on loppu. Kauniisti olet kodin kukittanut.
VastaaPoistaPirkko, sitä on niin vaikea myöntää. Itsekin sinnittelen asian kansa pitkään. Syyspäiväntasaus kuitenkin konkretisoi asian selkeästi. Illat ovat pimeitä ja lämpötila on laskenut reilusti.
PoistaYstävien kanssa vietetyt illat ovat piristäviä!
VastaaPoistaSinulla näyttää olevan tuota punalehtistä kukkaa, oliko se nyt joku ketunleipä? vai mikä. Olen sellaista kysellyt kukkakaupoista, mutta on kuulema vaan keväisin tarjolla...tosi harmi, kun nyt olen siihen niin ihastunut..:)
Hannele, tuo ruskealehtinen on onnenapila tai käenkaali. Kyllä sitä ketunleiväksikin kutsutaan. Se on joku oxalis-heimoon kuuluva. Hankin keväällä pikkusipuleita. Olen kylvänyt sitä ainakin neljään tai viiteen kukkaruukkuun. Koko kesän se on kukkinut. Mielestäni se piristää kivasti vihreälehtisten rivistöä tummilla kivan näköisillä lehdillään ja kukat ovat sirot ja söpöt.
Poistakaunis tunnelma! Tuota onnenapilaa on meilläkin, pidän kovasti sen väristä.
VastaaPoistaJuu, sohva alkaa kutsua;)
VastaaPoistaPaljon värejä, paljon kaunista, syksyä parhaimmillaan!
VastaaPoistaNiin se on, että sisätilat rupeavat houkuttamaan entistä enemmän.
VastaaPoistaKaunista on ulkonakin. Sinun puutarhassasi ruska vielä syventelee värityksiään. Täällä se on pistänyt pensselit naulaan.