Rakas romu

Sain Saaripalstan Sailalta haasteen esitellä itselleni rakkaan romun. Romulla tarkoitetaan huonekalua. Sen varmaankin voi ajatella myös hieman laveammin. Ajattelin nimittäin esitellä teille ryijyn.

Kuva on otettu kolmessa osassa, koska en saanut ryijyä mahtumaan yhteen kuvaan. Se on kolmisen metriä pitkä.

Ryijy on noin satavuotias. Se on valmistettu Etelä-Pohjanmaalla isoäidilleni luultavasti häälahjaksi. Arvioisin, että se on tehty 1910-luvulla ja tiedän, että sen on kutonut mummoni isosisko. Lanka on kehrätty itse omista lampaista ja värjätty kotikonstein. Tuo ruskea väri on saatu sipulinkuorista ja sininen mustikoista. Ryijyn yläosassa on kuvattu neljä peuraa. En tiedä, onko malli saatu jostakin sen aikaisista lehdistä vai onko suunnittelu omaa käsialaa. Saattaisiko joku tietää enemmän?

Muistan, että ryijyä säilytettiin mummolan isossa kammarissa, joka oli jonkinlainen vierashuone. Huonetta ei lämmitetty niin usein kuin arkikäytössä olevia huoneita. Ryijy oli seinällä, mutta sen alaosa laskeutui sohvan päälle ja sieltä edelleen lattialle. Sittemmin ryijy periytyi heidän vanhimmalle tyttärelleen, kummitädilleni. Häneltä sain tuon aarteen kotiini. Meillä se mahtuu riippumaan suorana seinällä.

Rakkaan romun viestikapulan ojennan edelleen

Mäntylään ja Korppien taivaan alle. Olkaat hyvät!

Omppukausi avattu!

Omenat kypsyvät vauhdilla!
Tämä 15 vuotta sitten istuttamani puu kantaa nyt ensimmäisiä omenoitaan. Myyrät söivät sen juuriston heti istutuksen jälkeen ja luulin, ettei siitä tule eläjää. En kuitenkaan sitä kaatanut. Nyt maistoin ensimmäisen ompun, nam!

Ensimmäiseksi kypsyvät valkeat kuulaat. Kerään niitä korillisen ja keitän omppusosetta.

Työteverini H kertoi ettei sokeria tarvita, kun pakastaa soseen. Soseen voi makeuttaa jälkikäteen jos haluaa. Ajattelin, että sose on hyvä pakastaa pikkurasioihin, joista on helppo kumota smoothieen. Ylensä makeutan smoothien joko hunajalla tai banaanilla.

Koristeomena kukki keväällä aivan valkoisenaan ja nyt se on täynnä pikkuomppuja.

Onko kukaan hyödyntänyt näitä pikkuomppuja?

Elokuun runsautta

Päivät ovat vielä lämpöisiä, vaikka yöllä on jo kylmä. Talon päädyn villiviini on vielä vihreä.

Herkät syysvuokot huojuvat hempeästi pehmentämässä keltaisena hehkuvaa kukkapenkkiä.

Ilma on sakeana sudenkorennoista. Ne pitävät hassua rapinaa. Isoja kuparisia, pieniä sinisiä ja keskikokoisia punaisia. Luulen törmääväni niihin, mutta ne kääntyvät jyrkästi viime hetkellä.

Kultasäyneet lämmittelevät lammen pinnalla.

Helppo on poimia kimppuja elokuun runsaudessa.

Päivä Mustion kartanolla

Ajoin aamulla Mustion kartanolle. Koko matkan oli valtava sumu. Perille päästyäni ja autonoven avattuani minusta tuntui siltä kuin olisin astunut Narnian vaatekaapista ulos. Olin kuin sadussa.Veden päällä liikkui usva. Se oli uskomatoman kaunista. Sitä on vaikea saada näkymään valokuvissa.

Meille oli varattu kokoustilat Mustiolta. Onneksi tulin sen verran ajoissa, että ehdin tutkia aluetta ja nauttia ympäristöstä. Paanutalon päädyssä piti kokousta jokin muu seurue. Meidän kokouksemme pidettiin makasiinissa.

Alueella oli myös kaunis saunarakennus ja siinä upea terassi.

Aivan erityistä koko paikassa on hyvin hoidettu puutarha sen ikivanhat puut.

Hipsin pitkin pihaa hiljaisessa aamussa lumoutuneena paikan kauneudesta.

Siellä oli rakennuksia, joissa on myös yöpymismahdollisuus.

Ruokailu oli järjestetty vanhaan viehättävään vaunuhalliin. Köynnöshortensiat kiipeilivät pitkin rakennuksen seiniä.

Kartanossa oli Hjalmar Linderin näyttely ja veikeitä Stenvallin ankkatauluja. He vaihtavat näyttelyitä joka kesä.

Filip Linder kertoi mielenkiintoisia tarinoita esi-isistään.

Marmorinen Dianapatsas hallitsee kartanomiljöötä. Kotiinpäästyäni on vielä hyvä mieli ja kohottunut tunnelma, kun sain viettää päivän hyvinhoidetussa ja upeassa ympäristössä.

Satoa lavakauluksissa

Satoa riittää kuudesta lavakauluslaatikosta. Auringonkukat, isot samettikukat, kehäkukat  ja gladiolukset  koristavat laatikoita.Haluan kukkia joka paikkaan - myös vihannesten keskelle.

Olen ehdottoman viehättynyt tähän tapaan kasvattaa keittiöpuutarhaa. Sato on ollut runsas. Tuhoeläimiä ei ole juuri ollut. Yhden kaalimadon olen nähnyt ja rucolassa on ollut hieman kirppoja. Rucolaa on syöty koko kesä. Rikkaruohoja ei juurikaan ole ollut. Valitsin Kekkilän mullan. Minulla riittää muualla puutarhassa noita "villiyrttejä" ihan tarpeeksi. Niitä en halunnut enää näihin uusiin kasvualustoihin.

Ensi kesänä vähennän lajikemäärää ja lisään suosikkivihanneksia. Herneitä pitää saada ehdottomasti enemmän. Ne loppuivat ihan liian nopeasti, samoin tilli. Haluan runsaan kruunutillikasvuston ensi kesänä. Salaattia ei ole koskaan liikaa. Retiisit loppuivat myös aivan kesän alussa. Kesäkurpitsat ovat anteliaita. Kiitos! Käytän niitä myös runsaasti.

Kiinan parsakaalia en oikein osannut käyttää. Härkäpavut olivat myös pieni pettymys. Joku muu papu voisi olla parempi. Lehtikaalia haluan myös kokeilla ensi kesänä.

Laatikot ovat niin lähellä taloa, että salaattien, pinaattien ja yrttien jokapäiväinen saksiminen ruoanlaiton yhteydessä on helppoa. Helppohoitoisuus on tärkeä kriteeri minulle tällä hetkellä. Ylijäämää ei juuri tule olemaan eikä valtavaa säilömisrumbaa. Voin lämpimästi suositella muillekin tätä kasvatussysteemiä.

Himalajan setri, Cedrus deodara

Hankin pari himalajan setriä Virosta Nurga Talu Puukoolista. En tiedä, kasvaako niitä Suomessa. En ole ainakaan löytänyt taimistoilta. En edes tiedä, onko sillä edellytyksiä viihtyä täällä. Mutta haluan kokeilla. Nämä kasvavat luontaisesti Himalajan länsirinteillä. Johonkin korkealle mäelle voisin nämä yksilöt istuttaa. Selvittelin, että kasvualustan on hyvä olla kostea ja ne kestävät myös varjoa. Onko kenelläkään näistä kokemusta?

Innostuin setreistä luettuani Anastasia- kirjan Venäjän Soivat Seetripuut. Anastasia asuu Siperian taigalla karhunpesässä ja viettää luonnonmukaista elämää. Tuon kirjan setripuu vaikutti tosi mystiseltä puulta. Kasvaako Siperiassa oikeasti myös setriä? Libanonin setriä kasvaa Turkissa ja Välimeren alueella.

Aamukaste

Mitä kuumempi päivä, sitä vahvempi aamukaste!