Kevään odotusta

Vaikka puhdas lumi on kaunista, niin on ikävä kevättä ja sipulikukkien ilotulitusta. Taidan olla enempi värien rakastaja kuin tyylikkään harmaan eri vivahteita fiilistelevä.
Enää muutama viikko, niin sipulikukat alkavat puskea pintaan. Piilotin sipuleita syksyllä aika määrän ihan uusiinkin paikkoihin. Osan olen varmaan jo unohtanutkin. Voi sitä löytämisen riemua, mikä vielä antaa odottaa hiukkasen.

Lunta ja takkahuoneen sisustamista

Oli mukava herätä, kun maisema meilläkin oli muuttunut postikortiksi. Varsinkin, kun nyt ei tarvitse jännittää sitä, kuka tekee lumityöt. Aviomies ne tekee. Voin keskittyä nauttimaan valkeasta ja puhtaasta lumesta.

Peikonpähkinän vänkkyrät oksat tulevat hyvin esiin talvimaisemassa.

Lumiset koivut ovat kauniita. Valkean ja mustan liitto on vahva.

Kyllikin vanha kirjahylly löysi tiensä takkahuoneeseen. Hän sai sen häälahjaksi vuonna 1948 ensimmäisessä liitossaan. Se on täyttä puuta ja painava. Olen täyttänyt sen omilla papereillani. Ryijy löytyi makuuhuoneesta. Paremmin se sopii takkahuoneeseen, jossa on kaksi punatiiliseinää. Tapiovaaran penkki taasen nukkui unohduksen unta pesuhuoneen nurkassa.

Valkea tasetti raikastaa tilaa. Siinä on lupaavasti vielä monta avautumatonta nuppua.

Rakensin vanhan arkun päälle hauskan asetelman. Hain päivän piristystä Sohlmanin puutarhalta. Vaaleanpunaiset esikot pehmentävät ympäristöä.

Ollos tervetullut!

Pieni poika pikkarainen
Luojan suuren luoma
äidin, isän esikoinen
mamman, papan ilontuoja
esitellään ensi kertaa
pihan puille, vedelle ja lintusille
Vironperän kahden veden kannaksella,
puron nopean notkelmassa.

Olkoon elosi ehtoisa
tällä tanhuvalla,
pihalla piikojen pidoissa,
maan makean mullassa,
kivillä ruusuisilla,
tulikärpästen keskellä,
veden emon vesillä,
tuulen herran heinikossa.

Tänne olet tervetullut
mahtaville maisemille
poluille potran pojan,
laidoille pellon laveille,
oksille tammen oijenneille,
valon välkkeen värähtelyyn,
Luonnon lämpöiseen syliin.

Kuukauden puutarhakuva

Vielä ehtii tammikuun puuutarhakuva ennen kuin astumme helmikuuhun. Talvisessa puutarhassa ovat värit käyneet vähiin. Kukkapenkeistä pistää esiin muutama talventörröttäjä. Parhaat niistä kuuluvat hortensia-perheeseen.
Kuvassa järjestyksessä: Mustilan hortensia, pallohortensia, köynnöshortensia, lyhytkasvuinen syyshortensia 'Bomb Shell' ja punakukkainen syyshortensia 'Whim's Red'. Talvi on muokannut niitä niin, että näyttävät aika lailla samannäköisiltä. Kukan muodosta joitakin näistä pystyy tunnistamaan.

Leikkotulppaanikausi

Miten teillä menee tämä kukkavuodenkierto?
Kalenterivuosi käynnistyy minulla joulukukilla - yleensä hyasinteilla ja ritarinkukilla.
Nautin niistä pitkään. Hyasintteja olen ostanut moneen kertaan. Nyt se kausi päättyi.
Tänään ostin kimpun tulppaaneita. Veikkaan, että tulppaanikausikin kestää pitkään.
Mikäs kukka sitten tulee? Paavalinkukka vai kevätesikko? Paavalinkukkia minulla ei ole ollut moneen vuoteen, mutta tänä vuonna nuo kiehtovat. Esikkoja onkin sitten ollut joka vuosi ja paljon.

Olen kantanut miehen kanssa pari kaappia takkahuoneeseen. Toinen on 40-luvun kirjahylly-kirjoitupöytä. Sen olen täyttänyt mapeilla, kirjoitusvälineillä ja tärkeillä paperikasoilla. Niitä olen seulonut muutaman päivän. Koska en ole mikään järjestelmällinen tyyppi, se on ottanut voimille. Tuvasta siirretty kaappi edustaa enempi juhlaa. Juhlakaappi täytyy tietysti koristella.

Tulppaanien lisäksi kirjoituspöydän kannelle pääsee rakkaita esineitä - sellaisia, joista tulee hyvä mieli. Löysin myös aarteita tavarakätköistäni - kivipussin. Siellä oli toinen toistaan kauniimpia erivärisiä kiviä.

Osan tuppaaneista asettelin pieniin värillisiin snapsilaseihin. Muutama tuoksupelargonin pistokas on juurtumassa lasissa.

Johan helpotti. Sitten voikin lähteä lohipadan keittoon.

Tavaraa takkahuoneeseen

Tyhjä tila on kaikkein kaunein tila.
Mutta ehkä sittenkin elämistä helpottavat huonekalut. Kasvit ja kukat taas tekevät elämästä onnellisen. Aloitin huonekalujen kannon Kaarinan takkahuoneeseen 60-luvulla valitsemista kalusteista. Suuret ja jyhkeät tuolit ja laverit, jotka on päällistetty sinivihreällä kankaalla, pääsivät takaisin tuttuun huoneeseen.

Joulukaktukset kukkivat edelleen. Jotakin uutta tässä huoneessa edustavat metalliset kolmijalat, jotka kannattelevat kaktuksia. Nekään eivät ole oikeasti uusia. Löysin ne navetasta, joka on oikea Amerikka. Sieltä löytää ihan mitä tahansa. En edes tiedä, mitä virkaa nuo ovat toimittaneet - entisiä roihualustojako?

Toinen laveri pääsi nyt vähän eri paikkaan kuin ennen, ikkunan eteen. Tuvan suuri viherkasvi on nyt onnen omiaan takkahuoneessa.

Huoneessa oli aiemmin myös kukkapöytä. Sitä ei edes nähnyt kaiken tavaran takaa. Minä haluan ottaa sen esille.

Ihan jotakin uutta olen hankkinut tähän huoneeseen. Hyasintteja oli saatava tuomaan tuoksua. Nämä ovat Plantagenin sinisiä Blue Stareja. Sieltä tarttui poistomyynnista vielä viherkasvikin mukaan.

Nukkumatissa on hennon vaaleanpunaista raidoitusta lehdissä. Sen pyöreät lehdet toimivat vastinparina jukkapalmun teräville lehdille.

Kyllikin 50-luvulla hankkima ompelukone Eva 2000, pelaa vielä hyvin, kun mies vaihtoi siihen maadoitetun stöpselin. Takkahuoneessa on tilaa puhdetöille. Remontin yhteydessä huoneeseen rakennettiin sähköpistokkeita. Niitä ei aiemmin ollut.

Ompelukonen lokerosta löytyi hauska neulatyyny.

Koska pidän hiukan robustimmasta tyylistä kuin edelliset emännät, niin takan eteen pääsi vanhasta koivusta  veistetty palli. Siinä voi istua tai sitten sekin voi toimia kasvualustana.

Viikonloppuna hankin matot lattioille ja kannan vanhat kaapit sisään.

Vironperän emännyys

Olen kolmas emäntä Vironperällä. Ennen minua ovat olleet Kaarina ja Kyllikki. Toki tuo yli satavuotinen hirsinen rakennus on nähnyt muitakin emäntiä, joita en edes tiedä nimeltä, mutta silloin kivijalka seisoi parisataa metriä koilliseen.
Nyt kun takkahuone on tyhjä ja odottaa sisustamista, minut valtaakin rimakauhu. Mitä näistä kaikista kalusteista valitsen tuohon huoneeseen? Voinko hankkia sinne ihan jotakin omaa uutta minun silmääni miellyttävää vai tyydynkö pyörittelemään edellisten emäntien valitsemia huonekaluja? Maailma on muutenkin ylikyllästetty tavaralla.
Näillä edellisillä emännillä oli varsin erilainen sisustusmaku. Kaarina on päässyt sisustamaan täysin uutta ja tyhjää tilaa. Hänen ratkaisunsa ovat olleet sen hetken, 60-luvun klassikoita. Tuota aikaa edustavat mm. paikalle rakennetut kaapistot.

Ruokailuhuoneen kaapisto on kuvassa ja samassa huoneessa on rouvan hankkima Artekin valaisin.

Takkahuoneen verhot olivat Artekin Sienaa. Nyt nuo verhot roikkuvat yläkerran vierashuoneessa. Kaarinan maku oli aika pelkistetty.
Kyllikki edusti taas romanttista, pursuilevaa linjaa. Hän osti paljon uusia tyylihuonekaluja ja vaihtoi ikkunoihin pitsiverhoja. Hän halusi asua sellaisessa kodissa, jossa tunsi itsensä onnelliseksi.

Takkahuoneen pelargonit vaihtuivat värikkäisiin muovi- ja silkkikukkiin. Hän kuivatti ruusuja ja talosta löytyikin useita kulhollisia kuivaneita kukkia. Lisäksi Kyllikki oli keräilijä. Talo pursuaa tavaraa. Toki suurin osa tavaroista on järjestetty hyvin tarkasti paikoilleen.

Kyllikki keräsi sinistä lasia. Tässä osa ruokasalin ikkunakokoelmasta. Pukeutumishuoneensa seinälle hän järjesti kaikki korvakorunsa. Ihailen hänen järjestelmällisyyttään. Itselläni ei todellakaan ole tuota ominaisuutta.

No, ehkä nyt ei tarvitsekaan tietää, minkälaiselta haluaa kaikkien huoneiden näyttävän. Mennään nyt vaan  huone kerrallaan ja kokeillaan, miltä huone tuntuu erilaisilla kalusteilla. Jos ei tunnu hyvältä, niin huomenna voi valita jotakin muuta.
Luulen, että tämä pyöritys jatkuu pitkään.