Suloinen maanantai

Miten suloista herätä uuteen viikkoon täydessä auringonpaisteessa eikä ole kiire mihinkään. Suihkuhuoneen ikkunasta näkyy vielä mongolianvaahterassa olevan lehdet jäljellä.

Nostan kuivurista puhtaalle tuoksuvat sohvan päällyspeitot.

Terijoensalavat ovat karistellet jo lehtensä.

Purppuraheisiangervon punaiset lehdet välkkyvät auringon paisteessa.

Verenpisarat kannan sisätiloihin.

Leikkelen kannoista ja daalioista kasvustot kompostoriin ja juurakot nostan porstuaan kuivumaan. Yleensä olen näiden kanssa odotellut ensimmäisiä pakkasia, mutta muistelen viime syksyä, jolloin ensilumi yllätti jo lokakuussa. Päätän etten ota nyt mitään riskejä, kun en tiedä, koska seuraavaksi ehdin tämän homman tekemään.

Hurmesilkkiheinät nostelen ruukkuineen sisälle. Tämä kun on minulle uutuuskasvi, enkä vielä tunne sen tapoja. Haluan nauttia siitä vielä ensi kesänäkin.

Sorvarinpensaat, jotka ihastuttivat varhaiskeväänä ruukuisssa keltaisten orokkien kannsa, kaivan kukkapenkkiin talveksi. Toivon, että selviävät seuraavaan kevääseen. Näin niitä hotellimme edustalla Kappadokiassa. Jotkut ryhmästämme nipsasivat niistä pari oksaa juurrutukseen.

Vene on jo nostettu ja käännetty nurmikolle odottamaan talven tuloa. Vielä voisi vähän haravoida ja ajaa ruohonleikkurilla viimeisiä lehtiä silpuksi nurmen lannoitteeksi. Vaikka sataisi ensilumi tänään mitään suuria menetyksiä ei tulisi.

 Vielä jään pohtimaan noita hortenssioita. Terassihortensian sain nuorimmaiseltani äitienpäivälahjaksi. Kaivanko sen maahan vai nostanko sisään? Jalohortensiani on kukkinut myös ruukussa tänä kesänä. Se oli sisätiloissa viime talven. Ainakin ne pikkupakkasta kestävät. Jätän tämän päätöksenteon tulevaisuuteen. Porstuani alkaa täyttymään.