Värinokkonen, Coleus

Tänä kesänä on värinokkosta kasvanut ihan joka puolella Vironperän pihapiiriä. Se on fiinimmältä nimeltään isokirjopeippi. Puhutaan yleisesti värinokkosesta, koska se muistuttaa kovasti nokkosta. Se ei kuitenkaan pistä.

Kylvin lähes pussillisen Korpikankaan siemeniä helmikuun lopulla. Kasvia on riittänyt jokaiseen ruukkuun, amppeliin ja asetelmaan. Ystäville olen myös kasvia jakanut. Värinokkosta on todella helppo kylvää siemenestä. Olen niin ihastunut kasvin lehtien väriin. Ne ovat herkullisen vahvan värisiä. Jokainen kasvi osoittautui myös ihan oman väriseksi yksilöksi.

Kasviin kasvaa siniset tähkämäiset kukinnot. Olen antanut sen kukkia. Ohjekirjoissa on neuvottu, että kukinnot kannattaa leikata, jos haluaa vahvistaa lehtien väriä. Samoin on neuvottu, että kannattaa latvoa kasvia, niin se pensastuu. Itse tein sen havainnon, että sisätiloissa ikkunalaudoilla kasvaneet yksilöt kasvoivat vaan pituutta latvomisesta huolimatta. Ulkona kasvaneet pensastuivat vaikka en niitä leikellytkään. Ne ulkona kasvaneet, joita lannoitin, kasvoivat ja haaroivat valtaviksi pensastoiksi.

Tänä kesänä miellyin erityisesti kelta-, oranssi, -ruskeanpunaiseen yhdistelmään. Yhdistin monissa ruukuissa värinokkosen kanssa keltaista tai oranssia samettikukkaa.

Viime viikonloppuna meillä oli pari astetta pakkasta. Täytyy alkaa kantamaan näitä kaunokaisia nyt sisätiloihin. Niin ja ne monet muut ruukut, painavat pasuunakukatkin, joita terassit ovat pullollaan.

No niin, vielä varoituksen sana. Varokaa liukkaita syksyn lehtiä! Liukastuin juuri noihin vaahteranlehtiin rahdatessani painavaa enkelipasuunaa sisään ja mätkädin ulko-oven karmiin. Silmälasitkin lensivät, mutta eivät rikkoutuneet. Poskipäähäni on nyt kasvamassa valtava mustanpuhuva paukama. Toivottavasti selviän vain sillä tästä haverista!