Meillä kasvaa alammen ympärillä terijoensalavia. Niitä kasvaa myös puutarhan ja pellon välisenä raja-aitana. Ne ovat jo vanhoja ja huonokuntoisia. Vuosittain niitä leikkaamme lyhyemmiksi ja jokainen talvi on niitä kaatanut.
Viime keväänä typistimme raja-aidan huonoimmat yksilöt.
Taas siellä makaa yksi varren tyvestä lohjennut haara pitkin pituuttaan odottamassa korjuuta.
Mutta ei hätää. Kaatuneen rungon vieressä on uusi taimi, lehmus. Istutimme viime keväänä viisi lehmuksen tainta tähän raja-aitaan. Saavat nyt terijoensalavat kaatua kupsahtaa ihan rauhassa omassa tahdissaan.
Lehmuksen taimessa on hyvät silmut. Se on selvinnyt ensimmäisestä talvestaan terijoensalavan suojissa.
Sisätilojen herneenvarret ovat jo korjuukypsiä. Reilussa viikossa saa lautaselleen herneenversoja ihan vaan ruokakaupan herneistä.
Kaunista ajatella että salavavanhus antaa vielä viimeiset vuotensa suojaa uudelle kasvulle <3 Oli muuten kiva kun viimeinkin eilen tavattiin ihan kasvotusten! Toivottavasti innostut mukaan hyötyjen tapaamisiin jatkossakin, voitas ajella kimppakyydeilläkin kun melkein naapureita ollaan :)
VastaaPoistaMinna, ajattelimme viime kevääänä, että pikkuhiljaa aletaan uusimaan tuota salava-aitaa. Ei haluta kaataa vielä elossa olevia vanhuksia ja suojaavatpa toisaallta vielä näitä uusia tulokkaita. Oli oikein mukava nähdä, kun vielä samalla paikkakunnalla asustelemme. Haluan osallistua noihin Hyötykasviyhdistyksen tilaisuuksiin ja mennään ihmeessä kimppakyydein - on aikaa rupatteluun ja säästetään bensiiniä.
PoistaNiin kaunis tuo silta! Näkyy katkenneen meidänkin pihalla mongolianvaahterasta oksa. Jossakin vaiheessa tuli niin kova lumitaakka puihin, eikä heti ehtinyt hätiin. Myös korkeissa tuijissa on vaurioita.
VastaaPoistaJokirannassa olisi taas kaadettava puita, mutta hankalaa kun jäälle ei uskalla mennä. Pitäisi kaataa tielle.
Ostin tässä vähän aikaa sitten Terrasta rosmariinin ja laventelin. Viimeksi mainittu tekee kovasti uutta ja ihan kuin nuppuja jo näkyisi. Yrttejäkin haluaisin ikkunalle.
Eeviregina, pidän itsekin noista sillloista. Ne ovat myös puutarhan koristeita.
PoistaNyt alkaa olla oikeat ajat noiden talvivaurioiden hoitamiselle ja omenapuiden leikkauksille. Jäälle ei varmasti enää kannata mennä.
Sinulla on siis laventeli sisätiloissa. Minä istuttelin niitä useampia ruusupenkkiin viime syksynä. Saa nähdä, ovatko talvesta selvinneet.
eihän edet puut ikuisia
VastaaPoistaHannele, näin on. Luonnossa kaikki muuttuu koko ajan. Näin keväisin sitten näkee talven jälkeen nuo muutokset selvimmin.
PoistaPuutarha uusiutuu vaikka luonnollisesti.
VastaaPoistaMaarit, niin se uusiutuu. Enkä halua takertua myöskään vanhaan. Puutkin voi korvata toisilla lajeilla.
PoistaLuonnonmukainen tapa uusia vanhaa puustoa
VastaaPoistaSussi, pidän tästä tavasta. En halua muuttaa ympäristöä liian väkivaltaisesti. Opettelen yhteistyötä. Vaikka kyllä meillä polttopuita kaadetaan.
PoistaIrene, meillä ei ole yhtään terijoensalavaa, mutta kymmeniä jättimäisiä metsälehmuksia. Sinun innoittamanasi olen nyt innostunut myös tammista ja lehtikuusista.
VastaaPoistaSitä yhtä kakkureseptiä minä jäin kaipaamaan...;)
<3
Leena, meillä istutettiin 15 vuotta sitten metsän uudistuksen yhteydessä 100 metsälehmusta. Niistä on nyt hengissä enää kaksi. Joten nuo viisi uutta tainta ovat todella tervetulleita. Hienoa, että teillä on nyt tammia ja lehtikuusiakin. Ne ovat upeita puita.
PoistaVironperän kakkureseptiin on linkki tässä:
http://vironpera.blogspot.fi/2013/09/vironperan-kakku.html
Vanhoissa terijoensalavissa on kauniin sammaleiset rungot. Minua jotenkin viehättää ne aina... meilläkin nimittäin on terijoensalavia, mutta ei vielä noin vanhoja : )
VastaaPoistaSari, kyllä ne kauniita ovat nuo rungot. Omppupuun rungot on meillä samanlaisia. Molemmat ovat vanhoja puita.
VastaaPoistaTuo on elämän laki. Vanhojen tilalle tulee uusia.
VastaaPoistaKiva valinta tuo lehmus, niissä on komea vaalea vihreä alkukesästä :)
VastaaPoista