Ruusuja ja laventelia

Aarno Kasvin istuttamassa neidonruusussa tuoksuu punastellen vielä yksi kukka (Maidens Blush).

Neilikkaruusu on jaksanut kukkia aiempina vuosina runsaasti. Tänä kesänä se on avannut kukkiaan kitsaasti.

Keijumaanpeiteruusuni (Fairy) paljastuivat nyt kukkapenkissä, jonka heinäkuussa olivat valloittaneet sormustinkukat. Muutama salkoruusu kukkii vielä niiden kanssa kilpaa.

Lontoon olympiahengen innoittamana jaan kultaisen mitallin tänä kesänä puutarhani kirjoapteekkarinruusulle (Rosa Mundi). Se on kukkinut tauotta varmasti kuukauden - siis maratonjuoksija-ainesta. Istutin sen muutama vuosi sitten ja aiemmin se on aika nihkeästi kukkinut. Tänä kesänä kukassa voi olla kymmeniä kukkia samaan aikaan. Se on antanut kaikkensa - mieleeni tulevat naispurjehtijat Lontoossa.

Mikä on tuon ruusun loiston salaisuus tänä vuonna? Kannustaako sitä viime vuonna sen viereen istuttamani laventelit? 

Vai toimiiko sen toisella puolella kirittäjänä valtava ruusunätkelmäpöheikkö?

Revonhäntä, Amaranthus Caudatus

Punarevonhännistäni on kasvanut viidakko.
Itulaatikossani ne näyttivät huhtikuussa niin heiveröisiltä, että melkein heitin ne menemään. Miten noin pienistä sirkkalehdistä ja seitinohuista varsista voi kasvaa muutamassa kuukaudessa korkea ja komea kasvi!

Istuttelin niitä sekä kimpparuukkuihin että saviruukuihin yksittäin. Onneksi istutin myös kukkapenkkiin.  Kuvissa olevat yksilöt ovat kukkapenkistäni. Ne ovat kasvaneet korkeiksi. Saviruukkuja en ole näemmä tarpeeksi kastellut, joten ruukkukasvit vähän kituuttavat.

 
Punainen häntä on aika hauska. Kukat kiertyvät mukavasti varren ympärille - kuin pikkuserpentiinit.

Sisääntulon uusiminen

Nyt näkyy Vironperän sisäänkäynnin kuisti hyvin. Viikolla kaadettiin ja kaivettiin ylös tuoksuvatukko, joka peitti sisääntulonäkymän täydellisesti. Tuoksuvadelmat valtavasivat pikkuhiljaa salakalavasti nurmialuetta ja peittivät lopulta puolet talosta näkyvistä. Kuvassa näkyy etualalla mullosta. Sitä on nyt 60 neliötä. Eilen aloitin istuttamisen. Suurimmat kasvit pääsevät multiin ensin.

Keskelle multa-aluetta pääsi mustaselja, Sambucus nigra 'Black Beauty'.

Sen viereen pääsi magnolia, Susan-hybridi. Siihen pitäisi tulla keväisin vaaleanpunaiset kukat. Saa nähdä, kukkiiko se koskaan meillä. Se on arka kasvi.

Multa-alueen aurinkoisimpaan kohtaan rinteen yläpäähän istutin kultasateen, Laburnum watereri 'Vossii'. Sekin on arka kasvi, mutta jotkut ovat onnistuneet sen kanssa näillä leveysasteilla.

Rinteen alaosa on suuren osan päivää talon varjossa. Sinne pääsi peikonpähkinä, joka on pähkinän erikoismuoto kierteisine oksineen. Siirsin vihdoinkin maahan ikivihreän laakerikirsikan, joka on asustellut valtavassa ruukussa useat vuodet. Otan nyt riskin, selviääkö se ulkona talven.

Uutta istutusaluetta on ihanan runsaasti. Siirtelen pioneja tuohon uudispenkkiin. Useat kukkapenkkini ovat käyneet ahtaaksi. Siirrän tuohon ainakin valkeita malvoja ja valkoalpeja, jotka kukkivat parhaillaan . Mukavaa päästä suunnittelemaan ja puuhaamaan uutta kukkapenkkiä. Siihen pääsee eniten valkoisia kukkia, jotka tulevat näkymään hyvin mustaseljan tummia lehtiä vasten.

Muualla puutarhassa rehottaa runsaasti. Päivänliljat ja isojaloangervot kukkivat upeasti juuri nyt.

Elohelteitä ja puutarhan runsautta

Tänä kesänä Jaakko taisi heittääkin lämpöisen kiven. Meillä on nyt lämpöä ja kesäsadetta piisannut. Puutarhassa rehottaa runsaasti. Ruttojuuren lehdet ovat kasvaneet valtaviin mittoihin juuri ennenkuin ne alkavat ruskettua. Tuo kasvi on oikean villin ja runsaan viidakon ykköskasvi toukokuusta elokuuhun.

Koko talo häviää kohta villiviinin alle. Elokuussa paras työväline ovat sakset. Minä olen niin huono tarttumaan saksiin. Istutuslapio on minusta paljon mieluisampi.

Alapihan salkoruusutkin avaavat jo nuppujaan.

Liljat levittävät vahvan imelää tuoksuaan.

Kasvilaatikoissa herneet kasvavat  vauhdilla.

Tänään nostin ensimmäisen perunanvarren. Siinä oli kahdeksan perunaa. Ne maistuivat aika makeilta ja  hyviltä.

Jotkut mahtuvat vielä pesuvatiin vilvoittelemaan.

Titen malva ja Tuijan hattara

Nyt se kukkii vihdoinkin - Titen malva. Sain joululahjaksi Titeltä ruusumalvan siemeniä. Hän oli juuri sinä kesänä ostanut ihanan vanhan talon. Talon vanhasta puutarhasta Titte keräsi malvan siemeniä ja lähetti minulle. En käsitä, miksi tässä on kulunut niin paljon aikaa, ennenkuin malva on suostunut kukkimaan. Ehkä olen tapani mukaan siirrellyt sen paikkaa. Niinpä. Viime syksynä siirsin sen toiseen kukkapenkkiin. Ilmeisesti se piti siirrosta, koska vastalahjana puhkesi kukkaan.

Samaan aikaan pitkän kukkapenkin toisessa päässä kukkii toinen malva - Soilin malva. Tuo malva on matkannut pitempään. Sain siemenet 90-luvulla työtoveriltani Soili M:ltä. Se on peräisin joko hänen Espoon kotipihastaan tai sitten Kirkkonummen mökiltään. Alun perin kylvin siemenet Espoon kotini pihaan. Sieltä sitten siirsin taimia Lohjalle. Täälläkin malvat ovat kasvanet eri paikoissa.

Pihalleni ilmestyi tämä uusi vaaleanpunainen hattara. Se on Tuija R:ltä peräisin muutaman vuoden takaa. Tämän preeria-angervon paikkaa siirsin myös viime syksynä. Ja nyt se kukkii ensimmäistä kertaa. Tämä on sukua mesiangervolle, joka tuoksui niin ihanan vahvasti koko viime viikon lammen rannalla.

Nämä valoisat Tuijan lyhdyt loistavat keskellä varjopenkkiäni ja valaisevat koko penkin riemukseni. Kiitos kaikille ystäville, jotka jakavat siemeniä ja taimia kanssani. Kaikki te muistutte mieleeni aina näiden kukkien avautuessa.

Ihania yllätyksiä

Tarhurit tietävät, että puutarhassa tapahtuu usein ikäviä takaiskuja. Mutta yhtä hyvin sieltä löytää iloisia yllätyksiä. Vuosi sitten keväällä perustin uuden ruusupenkin. No, ruusut eivät olekaan vielä muutamien yhteensattumien vuoksi kuvausten kohteena. Istutin ruusujen eteen muutamia muita kasveja, koska penkistä tulikin yllättävän suuri. Penkin kolme salkoruusua yllättivät minut iloisesti tänä kesänä. Ne ovat kasvaneet yli kaksimetrisiksi ja ovat henkeäsalpaavan kauniita.

Salkoruusunnupuissa on vieno vaalea punerrus ja täysin avautuneena ne muuttuvat aivan valkeiksi.

Pari vuotta sitten istutin tarhanietospensaan. Nyt se vihdoin kukkii.  Kukat ovat hurmaavia pikkukimppuja.

On ihastuttavaa löytää pihastaan uusia kasveja. No, kasvi ei ole uusi, mutta se kukkii nyt ensimmäistä kertaa ja näen sen ensi kerran koko loistossaan. En ole vaan kiinnittänyt siihen aiemmin mitään huomiota.

Sunnuntaipäiväni kolmas sulostuttaja on loistokärhö Sininen enkeli. Se on jo muutamia vuosia sitten istutettu  runsaastikukkivan vanhan kärhöni viereen. Siinä se on jurottanut jo muutaman vuoden. Tänä kesänä se vihdoin heräsi loistoonsa. Ennen vahvan violettia Jackmaniita se avasi hennonsinertävät terälehtensä.

Luomutilalla Karjalohjalla

Nam, mansikkaa! Nyt on herkuteltu mansikalla, ensin ihan vaan napostellen, sitten jäätelön kanssa ja aamulla smoothiessa. Pakkaseenkin sujahti muutama litra. Nyt on sitten vihdoin ja viimein kesä!

Olin Lohjan seudun lähiruokayhdistyksen kanssa retkellä Ali-Alhan luomutilalla. Se on viljatila, jossa viljellään myös marjoja. Mansikan poiminnan lisäksi siellä voi poimia vadelmia, mustaherukkaa ja karviaismarjoja.
Tiedätkö, mistä erottaa helposti, viljelläänkö mansikkaa luomuna vai ei? Tutki löydätkö viljelmiltä hämähäkkejä. Jos niitä on, voit luottaa siihen, että kyseessä on luomumansikan viljely.

Tilan isäntänä toimii Kirsi Ali-Alha.

Vadelmat eivät olleet vielä valmistuneet. Karjalohjallakin on ollut kylmää ja sateista. Mutta herukkaa pääse poimimaan jo perjantaina.

Tilalta lähti mukaani myös mansikkamehua, uusia perunoita, herneitä, luomukaurahiutaleita ja tummaa spelttivehnäjauhoa. Kyllä nyt on terveellinen olo! Ne vadelmat täytyy vielä käydä hakemassa.