Mesiangervot availevat kukintojaan alalammella. Vahva, makea tuoksu leviää ympäristöön. Se liittyy myös lapsuuteni kuumiin kesiin.
Pellolla paalataan kaadettua heinää ratsastustallin tarpeisiin. Ei missään ole enää heinäseipäitä ja hevosia niin kuin minun lapsuudessani.
Siirrän kastelijan paikka pienin väliajoin alatontilla. Kastelijan ympärillä, lähes maanrajassa, räpyttelee pienten perhosten suuri seurue.
Ylätalolla on oltava itse letkun toisessa päässä. Pumppu syöttää vettä ylälammesta.
Miehen vaahteraan kiinnittämä riipputuoli kutsuu luokseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Toivottavasti kohta alkaisi sataa! Meillä on kyllä niin rutikuivaa täällä. Terv Mimi
VastaaPoistaVoi tullaista riippukeinua ja sadetusta tosiaan näillä keleillä tarvittaisiin.
VastaaPoistaMie nuita mesiangervoja rakastan suorastaan. Yritän itsekseen tänne ilmestyneitä varjella, ja mies niittää js silmä välttää...
VastaaPoistaSadetta toivotaan totisesti näille kulmille!
VastaaPoistaTuija, meillä noita mesiangervoja piisaa! Kyllä meillä olisi tilaa niitoillekin!