Ensimmäinen silta Vironperälle hankittiin 90-luvulla ylälammelle ylivirtauspaikkaan. Sen teki Johanneksen sukulainen, Urosen Erkki. Lapset maalasivat sen keltavalkoiseksi. Kaarisilta ehti jo hapertua, koska sitä ei ollut tehty painekyllästetystä puusta. Pari vuotta sitten Erkki teki toisen tilalle. Siinä pitää taivuttaa puuta, joka on ihan oma osaamisensa.
Samalla Erkki teki kaksi siltaa, kun kerran aloitti. Toisen kannoimme sitten alalammen taakse. Nyt ei tarvitse hyppiä ojan ylitse, kun menee pellolle.
Haaveenani on rakentaa polku ylälammen ympäri ajan saatossa. Perälän Pasi rakensi sillan ylälammen toiseen päähän puron ylitse ohjeideni mukaan. Nyt pääsee kävelemään ylälammen ympäri. Reviirimme on siis laajentunut.
Pari vuotta sitten aloitin uuden projektin. Aloin siivoamaan alapihan laidalta joutomaalta vanhoja roskakasoja. Olin kuullut, että siellä roskakasojen alla piilee lähde. No, kirjoitan siitä projektista sitten joskus enemmän. Joka tapauksessa kyse on kolmion mallisesta maapalasta, joka on puron toisella puolella. Jotta sinne pääsee, tarvittiin taas silta. Pasi rakensi sen. Tällä kertaa hän suunnitteli sen itse. Siitä tuli ihan mukava. Hän rakensi penkin sillalle. Siinä voi nyt istua ja tuijottaa puroa.
Kauniita siltoja! Vesku on haaveillut sillasta koko ajan kun täällä on asuttu. Puutarhassa ei vaan ole oikein sellaista paikkaa johon sillan luontevasti voisi rakentaa.
VastaaPoistaMeillä oli vähän aikaa puro yläpihan kukkamaan reunasta lammelle mutta myyrät möyrivät sen pohjan ylös! :(
Hei aivan mahtavat sillat ja tonttisi kuulostaa ihanuuksien ihmemaalta virtaavine vesineen ja lampineen. Kaarisillat ovat mielettömän hienoja. Ihania lammenympärysretkiä
VastaaPoistaIhania siltoja.
VastaaPoistaSe valkoinen kaarisilta on kuin otettu Monetin puutarhasta. Uskomattoman kaunis! Kaikki ovat kauniit! Terveisin Mimi
VastaaPoistaTuija, tarvitseeko silta välttämättä puroa? Kait sen voi laittaa vaikka pihan jostakin tilasta toiseen ilman vettäkin?!
VastaaPoistaJori ja Hannele, pidän itse paljon ihan kaikista silloistani.
Mimi, olen käynyt Monetin puutarhassa Normandiassa toukokuussa jokin vuosi sitten. Paikka oli hurmaava! Väkeä oli siellä kyllä järkyttävän paljon.
Olet oikeassa, ei välttämättä tarvitse. Ehkä jonain päivänä meilläkin on silta joka vie "johonkin". :)
VastaaPoistaNiin ihania.. :)
VastaaPoista