Navetan eteläseinustalla kasvaa viiniköynnös. Jälkikasvu innostui istutushommista. Toissa kesänä pojat istuttivat useita puita, raparperia ja ihan vaan kokeeksi yhden viiniköynnöksen. Ajattelin, että eikös tuo viininviljely ole niiden ranskalaisten taitolaji ja tuo köynnös ei nyt talven ylitse varmaan selviä. Sinne se sitten jäi omiin hoteisiin. Sitä ei olla lannoitettu eikä kasteltu, leikkaamisista nyt puhumattakaan. Yllätten se selvisi hengissä rankasta talvesta. Kun se näytti vaan pituutta lykkäävän, niin mies kävi sille asettamassa riu'un, jolle voi oikoa itseään.
Yllättäen tänä kesänä lehtien suojista paljastui viinirypäleterttuja. Ihan kauniin näköisiä sinisiä terttuja. No, kovin tuntuivat sisältävän siemeniä. Sitä on niin jo tottunut kaupan siemenettömiin lajikkeisiin. Kun tuota ryhdytään ihan oikeati hoivaamaan ja se tuosta vielä rehevöityy, pääsevät pojat pian valmistamaan viiniä.
Jo on mainio juttu, viiniköynnös menestyy Suomessa, ja ilman kasvihuonetta...:D
VastaaPoistaOikein kauniita rypäleterttuja siellä kasvaakin!
Onneksi olkoon teille Vironperän asukkaille, ja erityisesti sen emännälle<3
Tuntuu aina niin hämmästyttävältä, että viiniköynnös kasvaa Suomessa. Komeilta näyttäviä terttuja!
VastaaPoistaAili-mummo, yllätys oli minullekin, että koto-Suomessa voi kasvattaa viinirypäleitä.
VastaaPoistaIhanaa viikkoa sinulle!
Sussi, tertut ovat oikein herkullisen ja kauniin värisiä.
Onkohan tuo lajike Zilgaa? Kestää lähes 40 astetta pakkasta. Se pitäisi leikata nyt syksyllä, niin marjoja tulisi ensi kesänä paremmin. Meillä on totuttu noihin pieniin siemeniin, eivät haittaa...tosin viiniäkin on tehty!
VastaaPoista