Vironperän vanhin rakennus on savusauna. Alun perin se ei edes ollut savusauna, vaan ihan tavallinen asuinrakennus 40-luvun Suomessa. Talossa on noin 20 neliötä asuintilaa. Siinä asui karjalaisevakkoperhe. Perheessä oli kaksi tytärtä ja erään tarinan mukaan perheeseen kuului myös isoäiti. Joten talossa on asunut viisihenkinen perhe. Kun Johannes osti tämän tontin vuonna 1952, hän muutti tämän rakennuksen savusaunaksi.
Olemme saunoneet siinä vain kerran tai pari kesässä, joten se on ollut turhan vähällä käytöllä. Pojat haaveilivat siitä "metsästysmajaa" ja alkoivat sitä kunnostamaan sitä joku vuosi takaperin. Mutta sitten kiireisemmät projektit ajoivat ohitse ja homma jäi kesken. Tänä kesänä tytär innostui puuhaamaan siitä itselleen kesähuonetta. Projekti käynnistyi uudestaan.
Täytyyhän kesähuoneen eteen perustaa kukkapenkki! Viikonloppuna käänsin sisääntulon maat ja kärräsin soran rakennuksen kupeeseen. Espoossa ajellessani poikkesin Plantageniin hakemaan muutaman sipulin kukkapenkkiin. Punaista seinää vasten valitsin pääasiassa valkeita kukkia. Tosin ripaus vaaleanpunaista haluaa ehdottomasti mukaan. Mount Tacoman valkeita tulppaaneita ja Shirleyn valko-vaaleanpunaisia tulppaaneja sekä tietysti lumikelloja.
Kaupassa oli 50%:n alennuksella maailman kauneinta kukkaa tarjolla, kerrottua syysvuokkoa, Lady Emilyä. Se oli suorastaan pakko nostaa kärryihin.
Tontilta löytyy vaikka mitä siirrettävää. Jostakin omasta keskenjääneestä projektistani, muistaakseni "metsäpuutarhaprojektista" oli jäänyt pari kasvia juuri ja juuri henkiin. Siirsin siis pienen rhodon ja kuutamohortensian uuteen kukkapenkkiin. Kyllä ne siitä virkoavat ja innostuvat kasvamaan hyvässä hoidossa.
Reunustin penkin kuunliljoilla. Kaivoin pienen tuppaan ylätalon sisääntulon edestä. Jakotaimia tuli viisitoista. Juuri sopiva määrä.
Varjohiippoja siirsin myös muutaman. Sisäänkäynti on pohjoisen puolelta, joten varjohiipat varmaan menestyvät. Pidän niiden kasvutavasta ja kauniista lehdistä. Mielestäni se on yksi kauneimmista maanpeittokasveista. Täytyy keväämmällä ottaa parempi kuva tästä kaunokaisesta.
Sitten vielä alkuperäiset perhoangervot, jotka ovat olleet muissa penkeissä operaation loppunsaattamista odottamassa. Perhoangervot kukkivat valkein, kevein kukin heinäkuussa. Luultavasti juuri tyttären loma-aikaan. Muutama sipuli vielä mahtuu penkkiin, mutta yllättävän nopeasti yhden pikkupenkin myös saa tämän puutarhan tuotteilla istutettua. Sitten vaan haaveilemaan ensi kesästä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onpas ihana löytö tuo syysvuokko : ) Olen siitä vähän haaveillut, mutta paikaa sille ei ole vielä löytynyt.
VastaaPoistaMeillä on nyt tulossa kaksi uutta kasvialuetta, ehkä se mahtuu niihin.
Ja aion tehdä samoin kuin sinä, eli käyttää pihan kasveja mahdollisimman paljon : )
kivahan jos noin kaunis talo enemmän käytössä
VastaaPoistaSari, syysvuokot ovat ihania. Pitääkin kuvata enemmän noita sulottaria.
VastaaPoistaHannele, juu, vanhalle, kauniille talolle on hyvä saada elämää sisätiloihin ja kukkia tietysti ympärille.
..ja varmasti ihana kukkapenkki tulee tuohon rakennuksen eteen, sitä kelpaa ensi kesänä ihastella..:D
VastaaPoistaOikein hyvää viikonloppua sinulle, Irene<3
Aili-mummo, kukkapenkki näyttää sitten ensi kesänä upealta. Nyt kasvit ovat jo vetäytymässä "syyspuulle" lepäilemään. Saavat nyt juurtua rauhassa.
VastaaPoistaSuloista viikonloppua sinulle!
Toiset oli vaatimukset tilan suhteen 40-luvulla. Hauskaa, että savusaunan tarina on tiedossa.
VastaaPoistaSinulla on melkoiset "plantaasit" hoidettavana ja lisää kukkapenkkejä tulee. Kauniin pankin olit perustanut. Onni sinänsä, että Vironperä on voimissaan. Rakkaudella tunnut paikasta huolehtivan.
Marjatta, tässä nyt huomaa konkreettisesti, kuinka asumistaso ja elintaso ovat kohentuneet Suomessa muutamassa vuosikymmenessä huimasti. Nykyisin lasketaan muistaakseni 30 neliötä/hlö.
VastaaPoistaJuu, pidän puutarhatöistä ja Vironperän maisemista.
Kauniita kasveja kaikki, penkki on varmasti ensi kesänä upea.
VastaaPoistaSyysvuokkoja täytyykin hankkia. Tosin olen taas hamstrannut kukkasipuleita ja pian ihmettelen mihin saan ne mahtumaan, hih.
Sussi, kukkasipulit mahtuu aina johonkin. Syksyllä näyttää siltä ettei mahdu, kun pernennat ovat levittänneet lehtensä laajalle. Mutta keväällä taas näyttää, että perennojen väliin mahtuu vaikka mitä.
VastaaPoista