Niin kuin kesä oli kunnon kesä lämpöineen, niin on ollut myös tämä syksy sienineen, satoineen ja sateineen.
Ihan kiva kyllä, kun aurinko välillä kurkistelee harmaan väristen verhojen välistä.
torstai 29. syyskuuta 2011
Paistetta pilvien lomassa
Niin kuin kesä oli kunnon kesä lämpöineen, niin on ollut myös tämä syksy sienineen, satoineen ja sateineen.
Ihan kiva kyllä, kun aurinko välillä kurkistelee harmaan väristen verhojen välistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi miten kaunis puutarha ja kiva blogi! Löysin tänne kun googletin keijuängelmää, jonka ostin tänään taimistolta - ja sinä olet kasvattanut sen siemenestä! Minullakin on kostea savimaapiha, joten jotakin toivoa on ehkä, että se voisi menestyä?
VastaaPoistaTerveisin Saila Korppoosta
Saila, kiva kun löysit tänne! Keijuängelmä on yksi minun suursuosikkejani. Kokeilen vuosittain mutamia lajeja kasvattaa itse ihan vaan kokeilunhalusta. Kiva seurata niiden kasvua. Joskus voi epäonnistua ihan täydellisesti, mutta eipä ole suuret investoinnit kyseessä.
VastaaPoistaToivon onnea keijuängelmällesi!
Kaunista päivää, Irene!
VastaaPoistaYläkuvassa on varmaan teidän talonne, museotalo on vihreä.;)
Kauniit kasvit ja kuvat.:D
Punarinta on liikuttava tuossa kukkien keskellä<3
Oikein hyvää viikonloppua sinulle ja perheellesi, Irene<3
Aili, arvasit oikein tuo talo on meidän perheen. Siinä oli alunperin se talo tontilla, johon Johannes muutti 1952. Se oli pieni rintamamiestalo. 1960-luvulla Johannes siirsi vanhan hirsitalon tontille, joka siis on museotalo. Me yritimme remontoida tuota vanhaa rintamamiestaloa, mutta siitä ei tullut kalua. Sitten se kaadettiin ja rakennettiin kokonaan uusi kuusi vuotta sitten.
VastaaPoistaLiikuttava kuva punarinnasta.
VastaaPoistaJapanintatarissa näyttää olen todella kaunis kukinto, en ole sitä aikaisemmin nähnytkään.
Sussi, punarintoja on nyt loppukesästä näkynyt runsaasti pihamaalla jostakin syystä.
VastaaPoistaMinunkin mielestäni kukinto on ihan kiva. Laitoin juuri suuren kimpun sisälle. Sitä raaskii leikellä.